1. LAULU ( I kohtaus)

Harakkalaulu (säv. Iina Luukkonen, san. muok. Pihla Perämäki)

Laulu toimii prologina näytelmälle. Kuljettaa katsojan teoksen maisemaan ja vuodenaikaan. Esittelee harakan, hevosen ja Matin. Tunnelma.

pakkanen paukkaa nurkissa
aurinko kultaa maiseman
valaisee savupatsaat
piipuista läheltä ja kaukaa

kuusen latvassa harakka
pää höyhenten sisässä
kuusi koivujen keskellä
pappilan pihassa

nälkäinen harakkaparka
aamiaista vailla
kylmissään pakkasaamussa
ei nyt mikään naurata

niemen takaa jäätä myöten
pihaan saapuu hevosmies
hevosensa sitoo koivuun
kaurat eteen kaataa

alakulo iloon muuttuu
linnun pää kallistuu
nyt ois hyvä tilaisuus
vatsa täyteen saada

toiveikas harakkaparka
aamiaisaika lähellä
istuu koivun latvaan
nyt on jo lupa nauraa

2. LAULU ( II kohtaus)

Matkalaulu (säv. Valtteri Himmanen, san. muok. Pihla Perämäki)

Matin kotimatka pappilasta. Kahdessa tai kolmessa osassa (tässä vaiheessa kolmessa). Kuvittelee parhaansa mukaan millainen rautatie on. Matin hämmennys. Harakkakin nauraa. Uskoako vai eikö? Sisäinen myllerry. Nukahtaminen. Muuttuu unikohtaukseksi…?

Matkalaulu, osa 1

Matti aika lailla hajamielinen

ei tammakaan ole kiireinen

hidas oli vauhti, Matti tuskastui

ohjaksia riuhtoi, kunnes tamma uskoi

kaksi kertaa häntää huiskautti, juoksuun loikkasi

harakan naurun saattamana

Matti ajoi jäälle ajatellen rautatietä

eipä olis uskonut jos ei omin korvin kuullut

vasta kai se oli kirkolle tullut

kyllä se mahtoi olla kumman näköinen

lieköhän muut sitä katsomassa käyneet?

=======================================

Matkalaulu, osa 2

ei rautatiestä selvää saanut
oli Matti ajatuksiinsa sekaantunut
rautatie milloin minkin näköinen
silmien edessä kuvastellen
silti koira vieköön oli liikaa kehumista
ettei paraskaan juoksija muka rinnalla pysyisi
kyllä raskas rumilus jälkeen jäisi
=========================================
Matkalaulu, osa 3

taivas jo tähdessä tuikki, pakkanen kiihtyi, miehen kulmat huurti
Matti taivaan kantta tarkkaili, tamma hitaasti yhä käveli
pensaat melkein torkkuivat lumen painon alla
Matti ajatuksissaan ajoi melkein kuin katoksen alla
korven äänetön hiljaisuus haukotutti, koko maailma pois mielestä haihtui

UNI:

pää reen laitaa vasten vaipunut, Matti nukkui
pieni poika pappilassa hän on unessaan
portin vahtina, pehtorin käskystä
yhtäkkiä täyttä laukkaa tulee vaunut rovastin
ei kuski hevosiaan saa hillityksi
portin ovi kiinni kolahtaa, on kuski maassa nokallaan
Matin korville nyt kaksi miestä sivaltaa

3. LAULU (II kohtaus, III kohtaus ja VIII kohtaus)

Pirtti, päre ja kissa, 1. osa (säv. Millastiina Kaipainen, san. muok. Elisa Klén)

”Tunnelmointi” –biisi. Rauhallisuus, aika melkein pysähtynyt. Hiljaisuus. Kissan silittäminen. Päreen pihini, rukin surina, kissan naukaisu. Väsymys. Uni. Lämpö.

Kertoo Matin ja Liisan turvallisesta maailmasta. Näytelmän lopussa soi viimeisessä kuvassa. Kaikki on niin kuin ennekin, mutta silti mikään ei ole kuin ennen…

Kissa lakki lämmintä maitoa,
siististi ja äänettömästi,
päre palaa ritisi.
Tuli oksan kohta,
suhahti liekki.
Kissan häntä salaperäisesti liikahti.
Oli maitonsa lakkinut,
liikkui ympäri tupaa,
kuulumattomin askelin.
Kiersi.
Meni pöydän päähän,
vainusi maitopyttyä.
Hyppäsi pankolle,
ojenteli kaulaa.

Päre suhahti,
ritisi karsta.
Uunin päältä kuului kehruu.

4. LAULU (III kohtaus)

Kyllä Matti tietää (säv. Hertta Paulasto,  san. muok. Pihla Perämäki)

Matti uskaltaa Liisan edessä puhua vakuuttavasti. Vetoaa ruustinnaan ja rovastiin. Intoutuu leuhkimaan ”tiedoillaan” rautatiestä. Semmoinen "Matti vastaan kuoro ja Liisa -renkutus" alkaa soida päässä...edelleenkin yhteistyöhön säveltäjän kanssa järjestyksistä, mahd. kertauksista yms....

Rautatie on rautatie
maantie on maantie
maantie maasta
ja rautatie raudasta
- Puutie puusta ja vesitie vedestä?
Niin se on kuin minä puhun
(rautatie on rautatie, maantie on maantie)
Luuletko että siinä hevosella ajettais.
Ei, vaan höyryvenhe pyörille laitettais
tulen voimalla kulkee se, perässään vaunuja vetelee
- Kuka Mattia narrinaan pitänyt?
(rautatie on rautatie, maantie on maantie)
vai omasto päästäsikö olet valehdellut?
Puheet kuulin ruustinnalta, puheet kuulin rovastilta
(rautatie on rautatie, maantie on maantie)
Liisa tuskin luulee ett' on rovastia viisaampi

Pirtti, päre ja kissa, 2. osa  (säv. Millastiina Kaipainen, san. muok. Elisa Klén)

Yhä hyrisi kissan rukki,

uunin päällä.

Liisa ei tahtonut saada unta.

Kuuli rasahduksen seinissä.

Kuuli tamman kopsetta

Veti peitteen korvilleen.

pani silmänsä kiinni

Oli kuulevinaan,

oli näkevinään.

Valpastui, ajatteli,

aika nousta ja panna evästä.

Pelkäsi,

jos Matti herää,

eikä noussut.

Nukkui viimein.

Heräsi ennen kukonlaulua,

alkoi lähtöänsä laittaa.

5. LAULU (V kohtaus)

Kevätlaulu (säv. Elisa Luukkainen,  san. muok. Elisa Luukkainen)

Kertoo ajan kulumisesta. Talven muuttumisesta kevääksi ja sitten kesäksi. Kertoo mitä luonnossa (ja ihmismielissä) tapahtuu. Uusi mahdollisuus…

Kevätlaulu

Alkoi kehitä kevät
Päivänpaiste hankia, nietoksia
painoi maan tasalle
lumen alta vettä valoi
valamistaan sitä valoi
Yön kylmä sen hyyti
Päivän lämmin hyyteen siirsi
Viimein ei hyytänyt ollenkaan!

Vesi yönsä, päivänsä laski
loristen rinteitä pitkin
hanget, nietokset riipaisi
alankoihin ja notkomaille
Lumi katolta vetenä tippui

Päivän puolelle pälviä kohosi
Pellolta rukiin laiho näkyi
Lahnankukkia puronvarsille sadoittain sikisi
Tuore nurmi siellä täällä vihersi
Koivu lehteä laittamaan rupesi
Pääsky lensi kirkolta päin

Ja niin oli tullut kesä
oli sulanut talvi pois
Hellittämättä päivä paistoi
sisään ikkunoista
Oli sulanut mielien kankeus

6. LAULU ( V kohtaus)

Kulkemislaulu (säv. Santeri Rautiainen, san. muok. Katri Loikkanen)

Monessa osassa tällä hetkellä. Lopullinen osien määrä täytyy miettiä tarkemmin..

Matti ja Liisa lähtevät juhannusaattona matkaan ”tekosyiden varjolla” päästäkseen näkemään rautatien. Matkanteko on hidasta ja on kuuma. Harakkakin nauraa. Pelko paljastumisesta…

KULKEMISLAULU (keskeneräinen versio)

Kertosäe:

Kiivakanlaisesti he kulkivat
vereksillä voimilla
uutterasti tietä tallaten
Ja harakka nauroi
ja hyppeli puusta puuhun
kikahteli ja häntäänsä keikutteli

1.

Ja sitten tietä tallaamaan
alas harjun rinnettä, ja
metsä milloin tiheni
milloin aukeni aho eteen
ja maa jalan alla ontosti kumahti
Sitten väliin lehtoja
väliin niittyjäkin
sitten pikkuista petäjämetsää
josta kuivan havunneulan haju
kulkevien nenään tuoksusi
Maantielle päästessä hypähti harakka
metsästä tien yli
ja alkoi hypellä puusta puuhun
ja herkeämättä nauraa
Matti aikoi temmata tienpuolesta karahkan
ja hätistää sillä harakkata
mutta tuli ajatelleeksi
että Liisa uskoisi hänen luulevan
että harakka muka heille nauraa
ja siksi hän sitä harmissaan hätistää
Ei ollut Matti siis harakkaa näkevinään
antoi sen vain hypellä edellä ja nauraa

2.
Rautatie oli ajanut
lehmän päällitse mennä kesänä
Se oli mennyt keskeltä kahtia!
(Keskeltä kahtia!)
Ei se tunnu katsovan
ajaa vain täyttä laukkaa
vaikka ihminen olisi edessä
Olisi sulaa hulluutta
mennä rautatien eteen
tai edes liian lähelle sitä
jos siis sen maille sattuisi
Saattaahan tuota tuommoista
ulompaakin katsella
Onhan se sentään koko peto
Ajappas lehmä keskeltä kahtia!

3.
Jo alkoi pappila näkyä
kun Matti ja Liisa tulivat tienhaaraan
Toinen tie vei suoraan
pappilan pihan läpi kirkolle
mutta toinen kierrätteli pappilan
Matti arveli, että tokkpa nyt
pihan läpi menteneenkään
kun pappilan herrasväki näkee heidät
ja huutavat kuitenkin sisään ja kysyvät
minnekkä on matka
Ja kuka siinä sitten selittelemään
että on Lapinlahden kirkolle menossa
kuulemaan parempilahjaista pappia?
Mutta silloin tuli yht'äkkiä sakastin perästä
koko pappilan herrasväki:
rovasti, ruustinna, nuori herra, ryökkinät
ja vielä muutamia vieraita mukana
Matti ruopaisi lakkiaan
ja Liisa niiasi
Kaikki seisottuivat puhelemaan

4.
Yhtä metsäistä taivalta oli melkein
Lapinlahden kirkonkylään saakka
Matti ja Liisa kiirehtivät kulkuaan
öiseen aikaan viileän ollessa
Kaste oli jo tienpuoleen
nurmikolle laskeutunut
Ilta kului ja yö läheni
mutta ei näkynyt vielä mökkiä
jossa oli määrä levähtää
Ja seisottumatta ja puhumatta
kävelivät he kovaa jälkeä
Matti edellä, Liisa jälessä

(*yö vaihtuu seuraavaksi päiväksi, välisoitto tms*)

Jo oli puolen aamurupeamaa aurinko
kirkkaalta taivaalta lämmittänyt maantietä
Puolen päivän aikaan kuului pitävän olla perillä
jos mieli rautatien nähdä
Tavallista kiiruummin he astuivat
ponnistellen mäkeä ylös
Kuumunut multa jo Liisan jalkapohjia poltteli
ja Matin kantapäätä hankasi kenkä
Kun ei olisi lähdetty koko matkalle!

7. LAULU (V kohtaus)

Matlienen laulu (säv. Oili Paaskoski,  san. muok. Oili Paaskoski)

Kohtaavat Matlienan samaisella matkalla. Laulu esittelee Matlienen ja hänen näkemyksensä rautatiestä, jonka hän on siis jo nähnyt!

tulin minä rautatietä katsomaa

ei ne kylissä muusta puhukaan

pyhäiltana kotoa läksin kulkemaan

hupsu olin kun lähdin kaikkien kummituksien tähden

tämmöisten taipaleiden taakse matkaamaan.

se kumma kulki pyörien päällä

ei ole sellaista nähty täällä

monien monien pyörien päällä

puolilta päivin se on täällä

kaikki muut ovat nähneet sen paitsi te

mutta hupsuja ootte kun menette

kulkekaa kiireesti Matti ja Liisa

jos rautatietä mielenne ennättää näkemään.

Matti: Ei me tiedetä vielä, jos mennäänkään ... ja tokkopa mentäneenkään?

Liena: Minnekkäs te sitten menette?

Matti: Lapinlahden kirkkoon me aiottiin.

Liena: Aikokaapa minne tahansa, mutta rautatielle se teidät kuitenkin riipaisee ... riipaisipahan minutkin...

Matti: Ja näkikö Matliena sen?

Liena: Näinhän minä.

Matlienen laulu jatkuu….

ei tuo taida odottaa kirkkoaikaa

seisoo hetken ja lähtee taas matkaan

kulkee maata eikä näy odottavankaan

en minä rupea syntiä tekemään

keskellä kirkkoaikaa menemään

mikäs se on sitten syntiä jos ei se?

se kumma kulki pyörien päällä

ei ole sellaista nähty täällä

monien monien pyörien päällä

puolilta päivin se on täällä

kaikki muut ovat nähneet sen paitsi te

mutta hupsuja ootte kun menette

kulkekaa kiireesti Matti ja Liisa

jos rautatietä mielenne ennättää näkemään.

on sinne matkaa tienhaarasta

vielä hyvästikin ruotsinvirsta

ensin laskeutte mäen alle

ja sitten nousette toisen päälle

mäen päällä on se tienhaara

siinä punaiseksi maalattu viitta

se osoittaa teille minnekkä mennä

kyllä te perille löydätte vielä

te hupsuja ootte kun menette

ovat kaikki muut jo ennen käyneet katsomassa rautatietä

mutta kulkekaa sitten kiireesti

jos sellaista mielenne ennättää näkemään.

8. LAULU ( VI kohtaus)

Ihmeellinen, kummallinen rautatie (säv. Riku-Pekka Kellokoski, san. edit by Paula Hirvonen)

Millaisena rautatie vihdoinkin näyttäytyy…

Pitänee säveltäjän muistaa, että tämä edeltää sitä varsinaista "kovaa kamaa/kliimaksia" kun matkustetaan junalla...

Olivatpa siinä nyt yhtä suoraa osanneet hakata..

niin että tahtoi päätä pyörryttää...

Kaksi kapeata rautakaistaletta...

ja pölkkyä poikkitelaisin...

vieri vieressä...

Yhtä suoraa silmän kantamattomaan...

ihan pyörrytti, kun sinne katseli...

ja toisaannepäin

Vai näitä rautoja...

en taida ymmärtää...

vaan mitenkä ne tuota?

... pyöräin päällähän se kulkee?

En taida ymmärtää...

Koettelivat kädellään ratakiskojen hamarata...

Kyllä oli sileätä..

Vai näitä rautoja...

en taida ymmärtää...

vaan mitenkä ne tuota?

... pyöräin päällähän se kulkee?

TULISKO TÄHÄN VÄLIIN SE DIALOGIN PÄTKÄ....JA SITTEN JATKUIS ...?

En taida ymmärtää...

Koettelivat kädellään ratakiskojen hamarata...

Kyllä oli sileätä..

Vai näitä rautoja...

en taida ymmärtää...

vaan mitenkä ne tuota?

... pyöräin päällähän se kulkee?

Onhan siinä yhtä tasaista taivalta

Välistä mutkan tekee,

mutta mäkeä ei tee milloinkaan

Teki mieli koetella,

mitenkä siinä olisi tuossa hänen kävellä...

9. LAULU (VII kohtaus)

Juna-laulu  "Rautateitse" (säv. Samu Kainulainen, san. muok. Heini Salo)

Junan pelottava tuleminen ja kerrassaan hurja kyyti!!! Kliimax!!! HURJA MAININKI.

Seisoivat ja odottivat

ympärillä pyöri karuselli

Istuivat peläten

Istuivat näytellen 

Kilinä ja kolina

pauhu tukahduttava

kunhan ei hajoaisi 

Pitelivät kiinni

nojasta, silmistä, suusta

Etteivät maiseman mukaan lähtisi

Että pelkäämään ehtisi

Kilinä ja kolina

pauhu tukahduttava

kunhan ei hajoaisi

kunhan takaisin toisi

10. LAULU (VII kohtaus)

Partaukon laulu (säv. Venla-Vanamo Asikainen,  san. edit by Venla-Vanamo Asikainen)

Esittelee Partaukon. Partaukko junassa lyöttäytyy Matin ja Liisan seuraan. Juottaa Matin humalaan. Yllyttää matkustamaan ”vielä yhden pysäkinvälin”. Nauru. Matti yrittää olla ja pärjätä. Suututtaa Liisaa.

Partaukko

Parrakas mies toisesta penkistä

meidän penkkiin puikkelehti.

Vuoroin katseli vasten silmää

naurua pielessä suuren suun.

Vaan ääntä ei kuulunut vielä,

ei ääneen nauranut ollenkaan.

Liisa ja mahdollisesti tyttökuoro:

"Tuskin täysipäinen on mies tuo,

parta niin kumma ja hassu nuttu,

sarkakangas, vallan tuttu,

mutta melkoinen rauhka ja laajat taskut!

Ja taskussansa toinen tuttu,

selkäkenossa puteli."

Kuoron ja partaukon naurukohtaus?

Partaukko: "Mihin matkanne käy, hoi isäntä? Hoi emäntä?

Matti ja Liisa: "Emäntiä tai isäntiä me kaksi emme ole."

Partaukko: "Vai ette? Hihhih (kuoro ehkä myös) kikikikikik, kyllä minä tiedän jutut nämä."

Matti: "Vai niin? No totuus on tämä: tässä tuota vain nyt mennään."

Partaukon ja kuoron iloinen ilotulitus: "Vai tässä mennään? Vai tässä mennään?

Kikikikkakkakkukkukukukukkuk.... Vai lysti on mennä!"

Partaukko (Matille): "Vai lysti on mennä? Sen emäntä tietää. Vaan mikä on lystimpi."

Vaan mitäs meinaat, hoi mies?"

Partaukko (Liisalle): "Vaan tietääkös emäntä mitä on tässä?" Isännälle tässä?" kikkikkik...

"Eihän sitä tiedä mitä putelissa on, mistä sen selville saisi hoi mistä?"

"Ryypätään isäntä, ryypätään pois!"

"Etkö emännältäsi tahdo ryypätä, etkö?"

"Etkö tohdi aikamiehen ryyppyä ottaa?"

Matti: "Hoi mistäs kaukaa vieras on?"

Partaukko: "Mistäkin milloin ja milloinkin mistä."

Matti: "Miehiä kaiken maailman!"

Partaukon: "Kikikikkikikikkikkikkikikiii..."

Matti: "Hoi minnes on matka?"

Partaukko: "Minne milloin ja milloinkin minne."

Kuoro: "Kesällä saattaa viedä vaikka minne."

Matti: "Kisällikö olette?"

Partaukko: "Kisälli kikikkikkikkikkikikikikik... Vaan kesällä kulen ja ryypätään!"

Matti: "No jos sitä vielä..."

Matti: "Suutarin vai räätälinkö kisälli olette?"

Partaukko: "Uurmaakarin. Jos kelloa on niin, korjattaisiin!"

Matti: "Niin kiivas on meno, että korvissain soi."

Partaukko ja kuoro: kikkikkikikikikikikk.....

Korvissa suhisee, korvissa soi..."

Liisa: "Seis! Älä juo enää, Matti!"

Partaukko: "Kiivakan kulun kunniaksi!"

Matti: "Kiivakan kulun kunniaksi!"

ETUSIVU / KOTI