Kohtaus 6.
Kuoro Lapinlahden
rautatienasema on tehty ihan metsän sisään. Kun kulkee tietä myöten, joka sinne
vie, on toisella puolen sakeata metsää, toisella korkea harju. Ensin näkyy
muuan punainen huone, ja sitten, kun kävyn kärjitse edemmäksi kierrät, toinen punainen
huone, jossa on valkeat nurkat ja iso, kaksin aukeava ovi. Mutta vähän matkan päässä
näkyy, ensin puiden välitse, sitten kokonaan, laudoilla vuorattu ja keltaiseksi
maalattu asemahuone, josta paistaa isot ikkunat ja lasiovet.
Vielä
näyttiin nukuttavan asemalla, mahdettiin maata makeinta aamu-unta, kosk’ olivat
kaikki ovet vielä kiinni ja peitteet ikkunoiden edessä... Koko yö oli valvottu
juhannuskokolla tuolla harjun selällä. »Rautatien herrat« ne olivat sen sinne
rengeillään teettäneet; koko yön olivat siellä sitten juoneet ja paukuttaneet pistooleilla
petäjän kylkeen ja huutaneet huikeata hurraata avosuin taivasta kohti. Ja
kun
olivat yhdet oluet loppuneet, oli laitettu toista kirkonkylän kauppamieheltä noutamaan.
Ja sitä oli taas tarjoeltu kaikille ihmisille ... kuka vain tuli, sai sitä
juoda, minkä itseltään ilkesi. Tyttöjen oli pitänyt niidenkin juoda ...
niidenhän sitä vasta oli pitänytkin ... ei ollut auttanut mikään ...
Siitä
juttelivat kirkonkylän miehet, jotka asemasillan laidalla istuivat ja
katselivat pitkin suoraa rataa niin kauas, kuin silmä kantoi. Ne olivat
vakaista väkeä, jotka olivat juhannusyönsä yhtä rauhallisesti nukkuneet kuin
muutkin yönsä, nousseet aamusilla varhain niinkuin aina muulloinkin.
Rataa
myöten käyskenteli toisia miehiä. Kiskoja ne tarkastelivat ja kiskojen alla
olevia pölkkyjä, verkalleen kävellessään. Ne olivat
rautatien työmiehiä …
Ville Kestipä
tuo, minkä kestikin ... irtauttaa se siitä kuitenkin pitää; aluspölkyt näkyvät
jo mätänevän,
Mies 1 Vaatii
uusia sijaan.
.
Mies 2 Vaativanpa
näkyy.
Mies 3 Onhan
niitä ruunulla pölkkyjä.
Mies 4
Ja kun loppuu, toimittavat kirkonkylän ukot uusia.
Isäntä Siinä
se Villekin pasteerailee kuin herrat.
Ville Vai
ei pasteerailisi... Huomenta! ... mitäs kuuluu?
Mies 1 Vai
ei pasteerailisi, kun on oma tekemänsä tie astuttavanaan.
Isäntä Ruunun
tie, mutta meidän värkeistä,
Mies 2 Teidän
värkeistä?
Isäntä Pölkyt
on meidän. — Mitenkäpähän ruunu tiensä tekisi, jos ei meiltä aineita
annettaisi.
Mies 3 Aina
niitä antavia olisi. — Eivät olleet isännät kokolla eilen?
Isäntä Taisi
meistä panna jokainen kylvettyään maata ... herrat kuuluivat juoneen menn’ yönä...
Mies 4 Joivat
ja muita juottivat...
Isäntä Siksipä
sitä niillä nyt untakin kestää.
Vile Milloinkas
sitä ei herroilla kestä?
Mies 1 Asemamies
vielä sekin makaa.
Mies 2 Herrako
se on sekin?
Mies 3 Mahtaisi
kai se mielellään olla.... tultuaan
se ei muuta tehnytkään
kuin kääntelihe
lasisten ovien ja
ikkunoiden edessä: — me sitä
lystiksemme katselimme.
Mies 4 Hyvä
mies muutoin.
Ville Ei
moitetta mitään ... virkansa täyttää. Ajaisi siitä teidätkin radalta pois, jos
näkisi.
Isäntä Ei
meitä ... meillä on lupa kävellä, missä tahdotaan; mutta teidät ajaisi...
Ville Mitenkäpähän
ajaisi. Kah - Minnekkä Matti?
.
Matti Täh
— hänneh ... hän meh! Kah,
Villehän se on ... teh-herve!
Onkohan sinne pitkältä
vielä?
Ville Tuossahan
se on tuon käänteen takana ... siitä se jo näkyy...
Matti Ei
taida olla kiirettä?
Ville Ei
ole kiirettä; juna tulee vasta puolisen aikaan.
Matti Niin,
sekö masina se tulee?
Ville Niin,
niin, masina — sitä kutsutaan täällä junaksi!
Liisa
Ja meillä kun oli kiire olevinaan.
Matti Tuossa
sitä jo taitaa alkaa näkyä? Ka, eikö näy sieltä punainen huone! Mikä huone se
on niin korea huone?
Ville Se
on vain semmoinen erikoishuone ...herrojen varalle ...
Liisa Kyllä
minä tiedän, minä olen ollut pappilassa piikana ... tietäähän
sen
... vaan eiköhän välttäisi maalaamatta?...Ka, herra jumala, tuoll’ on toinen
isompi!
Ville Mennäänhän,
niin näkyy täältä vielä sitäkin isompi. Tuossa se jo näkyy.
Liisa Herra
i — ihme! ... katso! kun on ... sehän on koreampi kuin pappilan... Mikä
ne on tänne metsän keskeen? Asuuko täällä herroja?
Ville Herrojahan
täällä asuu, rautatien herroja.
Matti Vaan
missä se on se rautatie?
Ville Näettekö
tuolla tuota aukeata ... ja noita pylväitä? Niiden ylitse kulkee rautalanka
...erotatteko?
Matti Mikäs
se on tuo aukea?
Liisa Oleppas,
Matti! ... ka niin, minkä tähden siihen on tuohon tuommoinen aukea metsään hakattu?
Ville Siitä
se nyt menee se rautatie.
Liisa Elä
he — ele — !... Siitäkö se nyt!... Hyvä isä siunatkoon ... siinäkö
se nyt!... Voi tokkiisa, kun tämä nyt tuntuu kummalta — !
Laulu 8: Ihmeellinen, kummallinen rautatie, Paula
Hirvonen
Olivatpa
siinä nyt yhtä suoraa osanneet hakata...
niin että tahtoi päätä pyörryttää...
Kaksi kapeata rautakaistaletta...
ja pölkkyä poikkitelaisin...
vieri vieressä...
Yhtä suoraa silmän kantamattomaan...
ihan pyörrytti, kun sinne katseli...
ja toisaannepäin
Vai näitä
rautoja...
en taida ymmärtää...
vaan mitenkä ne tuota?
... pyöräin päällähän se kulkee?
En taida
ymmärtää...
Koettelivat kädellään ratakiskojen hamarata...
Kyllä oli sileätä..
Onhan
siinä yhtä tasaista taivalta
Välistä mutkan tekee,
mutta mäkeä ei tee milloinkaan
Teki mieli koetella,
mitenkä siinä olisi tuossa hänen kävellä...
Liisa Tämmöinen
se nyt on tässä tämä rautatie. Ja
sinä kun luulit, Matti, että se oli rautapellistä pitkin matkaa.
Matti Lienenkö
tuota luullut?
Liisa Luulit,
luulit ihan varmaan ... etkö muista, kun istuit vielä pirtin penkillä ja
hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että —
Matti
Ja sitä on tuota suoraa tietä ... kuinka pitkältä liekään?
Vai näitä
rautoja...
en taida ymmärtää...
vaan mitenkä ne tuota?
... pyöräin päällähän se kulkee?
En taida
ymmärtää...
Koettelivat kädellään ratakiskojen hamarata...
Kyllä oli sileätä..
Onhan
siinä yhtä tasaista taivalta
Välistä mutkan tekee,
mutta mäkeä ei tee milloinkaan
Teki mieli koetella,
mitenkä siinä olisi tuossa hänen kävellä...
Liisa Saako
tätä kävellä?
Ville Sakko
siitä on, joka sitä kävelee.
Liisa Herra
jumala!
Matti Ka,
elä mene sinne ... etkö sinä saata kävellä muuallakin?
Liisa Pilautuuko
se siitä, jos sitä kävelee?
Ville Sitä
en tiedä, mutta kova on kielto, ettei saa syrjäinen jalallaan astua. —
Matti Oliko
sinun pakko siihen astua jalallasi?
Liisa Enhän
minä vielä kuin toisella vähän ... eihän se Ville toki sakota
Ville Mitäpä
minä hänestä, vaan jos tuolta ikkunasta olisi sattunut inspehtori näkemään.
Liisa Jokohan
tuo näki?
Ville Liekö
tuo nähnyt ... uutimet näkyy olevan ikkunoiden edessä ... eikö maanne.
Matti Mitäs
menit ... jos olisi sattunut näkemään, niin olisi vielä saatu sakkoja maksaa. …Ei,
vaan kuulehan ... mitäs sinä siitä arvelet,
kun minä olen arvellut
lähteä lystin ajuun — ?
Liisa Entäs
minä?
Matti Sitäpä
minä nyt tässä sinulta, että tahdotko sinä yhteen matkaan?
Liisa Lystin
ajuunko?
Matti Niin,
kun rautatien masiina tulee tähän ...kohta kai se tulee ... niin lyöttäytään
yhteen kyytiin ja ajetaan vähän matkaa ... olisihan
tuolla
soma kerran eläissään ajaa tuollakin vai mitä? ... eikö lähdetä?
Liisa Minkä
se maksaa?
Ville Ei
se paljoa maksa, kun markan maksatte, niin saatte ajaa jo hyvän aikaa tästä toiselle
asemalle.
Matti Niin,
näetkös ... eihän tuo markka paljon tunnu ... saisihan tuota sitten sanoa
tuollakin ajaneensa ... ja kun on kerran tuota varten
lähtenyt...
Liisa Jos
katastettaisiin ensin, jahka se tulee?
Ville Ei
sitä sitten enää ennätä päättää, edeltäpäin
se pitää päättää ja maksaa.
Matti Samapa
sama ... mitäs arvelet, Liisa?
Liisa Mene
vain, jos hyvin mielesi tekee.
Matti Ei
minun mieleni niin tee ... vaan minä ajattelin, että jos sinun tekisi ... vaan
jos ei tee, niin...
Liisa Niin,
no lähdetään vain ... vaan milloinkas takaisin?
Ville Kyllä
sieltä vielä tänä iltana ennätätte takaisinkin ... lähdette vain rataa myöten astumaan.
Liisa Saapikos
sitä kävellä?
Ville Kukapa
tuolla metsän keskessä lie poiskaan käskemässä ... käypi päälle vain ... ja tie
on hyvää, eikä se eksyksiinkään kuleta. Ja pääsisi sieltä samalla lailla
takaisinkin, kun odottaisi muutamia tuntia.
Kuoro Ja
niin olivat Matti ja Liisa päättäneet lähteäkseen rautatiellä ajamaan.
Ville Kohta
se tulee.
Liisa Hyvänen
aika! — tuota — ihanko paikalla?...
Ville Puolen
tunnin päästä on tässä ... nyt pitäisi jo maksaa kyytiraha...
Matti Kyytiraha
... niin ... tuota ... paljonko sitä olikaan kyytirahaa?
Ville Markka.
Matti Vai
markka ... mitenkä se on? ... lähdetäänkö me Liisa?
Liisa En
minä häntä tiedä ... tässä kiireessä ...markkahan siitä ... eiköhän lähdetä ...
vaan en minä tiedä...no lähdetään sitten, lähdetään, kun on kerran tänne asti
tultu...