Kohtaus 4.

Kuoro Matti oli laittanut Liisan taipaleelle päivän hämärissä. Oli käynyt reen kohdalleen keikauttamassa, sen heinillä täyttänyt, pannut silppuja säkkiin, taluttanut tamman tallista ja valjastanut. Sitten oli Liisan rekeen istuttanut, peitellyt, antanut suitset käteen ja reki oli lähtenyt liikkeelle. Matti oli jäänyt reen sijalle seisomaan ja katsellut, kädet kupeella riippuen, tamman kulkua…

Liisa »Herra ju-umala!«

Matti »Mikä hätänä?«

Liisa »Kun nyytti jäi ... kehruusnyytti ... se on perälasin alla penkillä ...

Kuoro Matti oli käynyt nyytin perälasin alta penkiltä ottamassa, vienyt

sen Liisalle, ja sitten oli Liisa lähtenyt ajamaan ja kadonnut aamun hämärään.

Kehruuksia viemässä? ..niinkuin niillä olisi semmoinen kiire ollut... Ilman se Liisa sen vain syyksi sanoi, kun oli into kuulemaan rautatiestä jotain!... Niin, se rautatiekin! ...liekö tuota koko laitosta? Ihmisten puheita ne vain ovat semmoiset! ... valetta, valetta koko matkan, että sitä myöten muka vuorokaudessa pääsisi Helsinkiin ja ulkomaille!...Mahdotontahan se on... Vai vuorokaudessa? ... Saapas nähdä, mitä nyt siellä Liisalle puhuvat ... se nyt on tietty, että se uskoo vaikka mitä, se hälläkkä, ja muillekin vielä haastaa...

KAKSI VUOROKAUTTA MYÖHEMMIN…

Liisa No, et kysy kuulumisiakaan, Matti. Mitäs, jos minä olisin kuullut paljon uutisia?

Matti Lie tuota ennättänyt kahteen päivään kuullakin vaikka mitä ... kumma, kun jo raskit tulla ... kun et jäänyt vieläkin kuuntelemaan.

Liisa Enpä olisi raskinut oikein mielelläni, mutta pitihän viimeinkin, kun pelkäsin, että mitenkä sinä, ukkoparka, täällä tulet ikävältä toimeen. -Mutta voi herranen aika, kuinka me eilisen iltaa ruustinnan kanssa istuttiin ja tarinoitiin!...Käveli siinä rovastikin tiheän päähän piippuineen ja puheli pitkät postit.— Ja voi sitä kummaa rakennusta, sitä rautatietä ... siitähän me tarinoitiin eikä paljon muusta mistään ... jos tietäisit, minkälainen se on!

Kuoro Ja kun kesä tulee, niin sitten mennään eikä siinä auta mikään!

Matti Minnekkä sitä sitten semmoisella kiireellä mennään?

Liisa Lapinlahden kirkolle rautatietä katsomaan!

Matti Mitä rautatietä?

Liisa No, Herra Jumala, sitä rautatietä, joka siellä on!

Matti Sitä olematonta rautatietä?

Liisa Olematonta?

Matti Siinä uskossako sinä sitten vielä elää hökötät, että semmoista toden päälle saattaa olla olemassa?

Liisa Siinä uskossako? ... entäs sinä.

Matti En minä ole siinä uskossa ollut milloinkaan ... minä en kuulopuheita usko, ennenkuin omin silmin näen ... ja se on hullu, joka uskoo.

Liisa Vaan ruustinnapa on nähnyt!

Matti Ruustinna on sinua narrinaan pitänyt, kun tietää, että sinä uskot vaikka mitä.

Liisa Entäs rovasti? onko rovastikin narrina pitänyt? ... häh? ... entäs rovasti? etkö usko rovastiakaan?

Matti Ole huutamatta siinä! kuulenhan minä vähemmälläkin ... enhän minä mikä kuuro ole!

Liisa Enhän minä huudakaan ... kun kysyin vain, että sanotko rovastiakin valehtelijaksi?

Matti Olenko minä sitä sitten valehtelijaksi sanonut?

Liisa Valehtelijahan se silloin on, jos on sanonut, että rautatie on, ja sitten sitä ei olekaan …valehtelijahan se silloin on!...

Matti Ka, etkö sinä taas rupea huutamaan! ... mitä sinä tänne talliin tulit huutamaan? ... huuda navetassa, jos mielesi tekee ... kyllä minä hevoseni hoidan, hoida sinä lehmäsi!

Kuoro Liisa meni, mutta kovin oli hänestä pahaa. Olisi niin mielellään kertonut, mitä rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut ... ja kun vielä tiesi, että Matti ei tiennyt paljon mitään rautatiestä sen suhteen kuin hän. Mutta siksipä se ei sitä mahtanut kärsiä kuullakaan, kun itse tiesi vähemmän ... kyll’ olisi puhunut, jos olisi itse ollut kuulemassa...Vaan kyllä siitä vielä puhutaan, jahkahan Matti tulee paremmalle tuulelle ... kun se on pahalla tuulella, niin silloin se aina on tuommoinen...Mutta ei Matti pitkään aikaan tahtonut tulla paremmalle tuulelle. Ja kun Liisa rupesi milloin rautatiestä puhumaan, niin sanoi hän heti kohta:— Valetta! ... elä puhukaan! ... en usko! Ja Liisa olisi niin mielellään kertonut. Hän oli kuullut paljon semmoista, josta ei Matti varmaankaan tiennyt mitään ... niistä isoista ja pienistä pyöristä ja muista ... Ei Liisa muutamain kertain päästä sitten enää koko talvena rautatietä puheeksi ottanut ...eikä Mattikaan ottanut. Mutta kumpainenkin he kyllä rautatietä ajattelivat, vaikka eivät siitä puhuneet. Näkivät untakin siitä usein ja kuulivat toistensa siitä unissaan puhuvan. Mutta jos he silloin sattuivat yöllisistä haasteluistaan heräämään,

niin kääntyivät he kiireesti selin toisiinsa, vetivät kumpikin peitteen puoleensa ja olivat nukkuvinaan.