Kohtaus 2.

Laulu 2, Matkalaulu, Pihla Perämäki

Matkalaulu, osa 1

Matti aika lailla hajamielinen
ei tammakaan ole kiireinen
hidas oli vauhti, Matti tuskastui
ohjaksia riuhtoi, kunnes tamma uskoi
kaksi kertaa häntää huiskautti, juoksuun loikkasi

harakan naurun saattamana
Matti ajoi jäälle ajatellen rautatietä
eipä olis uskonut jos ei omin korvin kuullut
vasta kai se oli kirkolle tullut
kyllä se mahtoi olla kumman näköinen
lieköhän muut sitä katsomassa käyneet?

(Avannolla oli Huttulan talosta vesimies sammiota täyttämässä.)

Ville Mistä se Matti ajelee?

Matti Kirkolta päin ... pappilasta viimeksi. Onkos isäntä kotona?

Ville Ei oo kotona ... lähti tän’ aamuna Lapinlahdelle.

Matti Taisi mennä rautatietä katsomaan?

Ville On kai se jo sen ennenkin nähnyt ... eikö lie mennyt tavaran hakuun.

Matti Onkos Ville käynyt rautatietä katsomassa?

Ville Niin minäkö? ... olinhan minä tuota jo omin käsin tekemässäkin.

Matti Elä, elä...

Ville No ihan toki ... puolitoista vuotta, ja kohta lähden uudelleen.

Matti Minkälaista työtä se oli?

Ville Olipahan kuin ojan kaivua.

Kuoro Vaan sitä ei Matti uskonut. Kyllähän hänkin

jotain tietää ... ettei sitä nyt niin vain narrina

pidetä. Tietäähän hänkin nyt sen verran

RAUTAtiestä ja sen semmoisista, ettei niiden

tekeminen kuitenkaan ojan kaivua ole….

ei suinkaan siihen kykene, jos ei ole seppä.

Ville Onkos se Matti käynyt rautatietä katsomassa?

Matti Mitähän lie tehnyt?

Ville Miltäs näytti?

Matti Miltähän lie näyttänyt ... itsepähän parhaiten tiennet.

Ville Onkos Matti milloinkaan ajanut rautatiellä?

Matti Ootkos sinä?

Ville Jo toki tavallakin ... se menee niin kiivaasti, ettei paras ori rinnalla pitäisi, jos kilpaan kävisi...

Matti Pitäisi, jos laukalla laskisi...

Matkalaulu, osa 2

ei rautatiestä selvää saanut
oli Matti ajatuksiinsa sekaantunut
rautatie milloin minkin näköinen
silmien edessä kuvastellen
silti koira vieköön oli liikaa kehumista
ettei paraskaan juoksija muka rinnalla pysyisi
kyllä raskas rumilus jälkeen jäisi

Matti Tamma hoi! tokko sinä tiedät, kuka sinulla ajaa ... häh? häh? ... kuka sinulla ... häh ...

Matti Häh! Häh! häh! ... hih! ... tulkoonpas ruunu

kilpaan rautateineen, tulkoonpas ruunu

rautateineen ... ih! ... hih! ... hih! ...

Kuoro Ja tamma työnti korvat luimussa laukkaa, ylä-

ja alamäet yhtä kyytiä ... ja yhä sakeammin

syyti lunta Matin silmille ... ja suuhunkin sitä

tuli, mutta Matti ajatteli, että »ann’ tulla vaan!«

»jos olisi kello vielä aisassa ... jos

olisi kello vielä aisassa!«

Nainen Herra isä, kun päälle ajaa

Matti Kuka se siinä ei käy tieltä pois?

Nainen Ota hyvä mies rekeesi!

Matti Kah, Matlienako se ... en tässä hämärissä ...

käykäähän tänne rekeen, onhan täällä sijaa...

Matti Onko Matliena käynyt rautatietä katsomassa?

Nainen Enhän minä ... mitenkäpä sitä vanha joka paikkaan...

Matti Kyllä siellä pitäisi Matlienan käydä.

Nainen Pitäisi kai, pitäisi kai ... Lapinlahden kirkollahan sen

kuuluu näkevän ... ei kuulu tarvitsevan edemmä mennä.

Matti Sieltähän sen näkee.

Matti On kai Matti nähnyt sen?

Matti Niin nähnytkö? liehän tuota jo jotain nähnyt...

Nainen Liekö totta, kun puhuvat, että ne siellä talvellakin ajavat pyörien päällä?

Matti Vai niin! ... niin, niinhän ne mahtaa ...niinhän ne ... minä en oo talvella käynyt ...

Nainen Sitä minäkin olen ajatellut, että kun Luoja antaisi kesän, niin kävisi häntä katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdellä tiellä ... on minulla veljenpoikakin Lapinlahdella. (jää kyydistä tämän aikana) Liisalle terveisiä.

Matkalaulu, osa 3

taivas jo tähdessä tuikki, pakkanen kiihtyi, miehen kulmat huurti
Matti taivaan kantta tarkkaili, tamma hitaasti yhä käveli
pensaat melkein torkkuivat lumen painon alla
Matti ajatuksissaan ajoi melkein kuin katoksen alla
korven äänetön hiljaisuus haukotutti, koko maailma pois mielestä haihtui

UNI: pää reen laitaa vasten vaipunut, Matti nukkui
pieni poika pappilassa hän on unessaan
portin vahtina, pehtorin käskystä
yhtäkkiä täyttä laukkaa tulee vaunut rovastin
ei kuski hevosiaan saa hillityksi
portin ovi kiinni kolahtaa, on kuski maassa nokallaan
Matin korville nyt kaksi miestä sivaltaa

Kuoro Matin tamma on saanut valtoineen juosta, ja

kuta likemmä kotia se tuntee tulevansa, sitä

kiivakammin se kulkee. Tamma panee ravia,

minkä jaksaa. Mutta pellon veräjällä ojentaa se

häntänsä, hörhähtää pikaiseen hirnuntaan ja

oikaisee täyttä laukkaa pihaan... Mutta mitäs

ymmärtää tamma nurkkia väistää? ...

paukahuttaa reslan laidan pirtin nurkkaan

niin, että sälö lähtee kummastakin. Liisa

seisoi pirtin ovella, päresoihtu kädessä, ja

katselee kummastellen miehensä kotiintuloa.

Matti Soh ... so soh! —Enhän minä mitenkä ... vaan kun minä...

Liisa Mitä sinä horiset?

Matti Kuka se siinä punaista lyhtyä heiluttaa...? elä heiluta, akka, punaista, että pääsee tulemaan —

Liisa — Häh? ... että pääsee tulemaan? Kuka ei pääse tulemaan?

Matti Eivät pääse rovastin vaunut.

Liisa Rovastin vaunut?... Kuuletko, sinä nukut ja annat tamman ajaa

rekesi pirtin nurkkaan! —

Matti Eihän se ollut minun syyni...

Liisa Mikä ei ollut sinun syysi?

Matti Ei mikään ... itsestäänhän se portti...

Liisa Ukko hoi!... Yhäkö sinä horiset ... nukutko sinä vielä, vai oletko humalassa?

Matti Enkä nuku ... ka, mitä sinä?

Liisa No, nukuit, kun ajoit rekesi pirtin nurkkaan...

Matti Elä valehtele! ...

Liisa Johan minä pellon alta kuulin kuorsuusi, niin sikeästi sinä nukuit.

Matti Kuka lie kuorsannut ... min’ en oo...

Liisa Herra Jumala!... Matti hoi! kun on minun kehruut vielä täällä reen pohjalla ... jotka olivat ruustinnalle vietävät!... Kuuletko sinä,

sen kötys, minkä tähden et ole antanutkaan niitä ruustinnalle?

Matti Olenpahan...

Liisa Vai olet? —... et ole liikauttanutkaan ... siin’ on, heh!

Matti En muistanut.

Liisa Et muistanut!— olisit ottanut minut mukaan, niin olisin muistanut ... siinä ne nyt ovat, ja mitähän ruustinna sanoo?

Matti Olisikohan niillä ollut kiire?

Liisa Totta kai niillä kiire, kun minä ne kerran laitoin.

Kuoro Mikä lie tällä kertaa ollut, onhan tuota ennen muistanut ... miten lie siinä lähtiessä haihtunut mielestä...

Kuoro ... Olisikohan juonut ja nyt olisi kohmelossa? ... Tokko lie juonut ... missäpä tuo olisi ennättänytkään kun tänä aamuna lähti?... Kissa hiipi Matin luo ja hieroi hiljaa naukuen kylkiään Matin saappaihin. Mutta ei Matti ollut kissaa näkevinään... »Jokin sillä on, koskei hyväile kissaakaan«, ajatteli Liisa...

Kuoro Matti harasi tukkaansa ja alkoi riisuutua saunaan. Ei puhunut mitään, eikä Liisakaan puhunut. Pistäytyi ovesta pihalle, ja vähän ajan perästä meni Liisa jälestä. Ensin kuitenkin kaatoi kissan kuppiin maitoa ja asetti sen pankon eteen lattialle; päreen hän kanssa sytytti uuden palamaan ja sovitti sen pihtiin pankon nurkkauksessa.

Laulu 3, Pirtti, päre ja kissa –laulu, Elisa Klen

Kissa lakki lämmintä maitoa,

siististi ja äänettömästi,

päre palaa ritisi.

Tuli oksan kohta,

suhahti liekki.

Kissan häntä salaperäisesti liikahti.

Oli maitonsa lakkinut,

liikkui ympäri tupaa,

kuulumattomin askelin.

Kiersi.

Meni pöydän päähän,

vainusi maitopyttyä.

Hyppäsi pankolle,

ojenteli kaulaa.

Päre suhahti,

ritisi karsta.

Uunin päältä kuului kehruu.

Kuoro Saunassa eivät Matti ja Liisa paljon mitään puhuneet. Matti oli jo lauteilla, kun Liisa tuli. Liisa hautoi vastan ja ojensi sen Matille.

Liisa Heh, tuoss’ on vasta! (lyö löylyä…)— Tahdotko vielä?

Matti Lyö häntä vielä.

Liisa Vieläkös?

… (matti ei vastaa. Liisa lyö lisää löylyä)

Matti Elä häntä ... huh! ... elä häntä ... huhhuh! enää!

Liisa Vähäänpä se nyt

Kuoro Liisa ajatteli itsekseen, että paljonpa sen nahka nyt sietikin.

Eivät Liisa ja Matti vielä iltaista syödessäänkään puheisiin päässeet. Matti söi kokkelia, mutta unohti usein lusikkansa kuppiin eikä muistanut uutta palasta suuhunsa purra, kun oli entiset nielaissut. Liisa häneltä aina silloin kysyi, että »minkä tähden sinä et syö?« — johon Matti pikaisesti vastasi, että »syönhän minä«, ja söi. Syötyä oli Matin mieli vähän keveämpi …kovin raskas se oli ennen syöntiä ollutkin ...saunassakin vielä. Jo ajatteli hän mainita Liisalle jotain rautatiestä. Ei hän kuitenkaan mitään maininnut ... ehkei se sitä kuitenkaan uskoisi ja sanoisi unen näöksi eli miksikä muuksi tahansa ...

Liisa Mikä sinulla on, Matti, kun et sinä nuku?

Matti Nukunhan minä.

Liisa Etpähän nuku ... kun olet koko yön siinä ähkinyt ja sinne tänne heitelläinyt...

Matti Mikä lie valvottaja ... tokko lienen oikein terve.

Liisa Vielä sinulla mikä ... ei mikään. — Kummapa, jos ei nukuta, kun tullessaan koko matkan reessä makasi...

Matti En minä koko matkaa...

Liisa On sitä puolessakin ... mut’ olehan nyt vaiti ja nuku pois...

Kuoro Matti mutisi, että »jos tietäisit, niin ei sinuakaan nukuttaisi«. Mutta sitten hän kohta itsekin nukkui.