Juhani Aho
Rautatie
Sovitus Kira Boesen-Muhonen
Kohtaus
1.
Laulu
1, Harakka, Pihla Perämäki
pakkanen
paukkaa
nurkissa
aurinko kultaa maiseman
valaisee savupatsaat
piipuista läheltä ja kaukaa
kuusen
latvassa
harakka
pää höyhenten sisässä
kuusi koivujen keskellä
pappilan pihassa
nälkäinen
harakkaparka
aamiaista vailla
kylmissään pakkasaamussa
ei nyt mikään naurata
niemen
takaa
jäätä myöten
pihaan saapuu hevosmies
hevosensa sitoo koivuun
kaurat eteen kaataa
alakulo
iloon
muuttuu
linnun pää kallistuu
nyt ois hyvä tilaisuus
vatsa täyteen saada
toiveikas
harakkaparka
aamiaisaika lähellä
istuu koivun latvaan
nyt on jo lupa nauraa
Rovasti
eikö se ole Korventaustan Matin tamma?
Piika
Sen kai se lie, kosk’ on itse Matti kyökissä ...
kuuluisi olevan asiata rovastille.
Rovasti
Käske sen tulla tänne ... Taitaa olla jyväin maksussa, kosk’
on säkkejä reessä ...
Matti
Hyvää päivää, herra rovasti!
Rovasti
Päivää — mitäs Matille kuuluu?
Matti
Ei tuota mitään erinäistä, mitä vain rovastille ... on tuo
vähän kuivahka ilma.
Rovasti
Kaksikymmentä raatia on pakkasta.
Matti
Vai on kaksikymmentä raatia pakkasta?
Rovasti
Eilen oli kolmekymmentä.
Matti
Vai oli eilen kolmekymmentä. — olisin minä arentijyväin
maksussa,
jos
rovastin kävisi laatuun ruveta ottamaan. Ei ole ennen tullut tuoduksi,
mutta eilen sanoi Liisa: »Mene nyt huomenna
arentijyvät viemään ... rovasti saattaa
luulla, ettet ehkä maksakaan
Rovasti
Ennättääpähän nuo vielä —
(Rovasti keinuu, Matti kantaa
säkkejä, kuoro…)
Piika
On se äijä vielä aika vankka, Ei sillä vain ole yhtään
lasta... ... ei ole lapsia, vaikk’ on ollut naimisissa enemmän aikaa
kuin moni muu ... kuinka
kauan
lie
ollutkaan. Mikähän siinäkin lie, että muutamilla on, muutamilla ei?
Niin
olikin,
ett’ei Matilla lapsia ollut. Vaimo hänellä oli, Liisa, muttei muuta
joukkoa mitään. Kahden asuivat he Korventaustan
pienessä mökissä pappilan metsäsaralla.
Muusta
maailmasta
he eivät paljoa tienneet eikä muu maailma heistä. Muutamia kertoja
vuodessa he vain ihmisten ilmoissa
kävivät
...
kirkossa joulunpyhinä, kolmena pyhänä peräkkäin, juhannuksena ja
pitkänäperjantaina ripillä. Tammikuun lopulla
Matti
sitten
tavallisesti toi arentijyvät rovastille ja vaihtoi ruustinnalta
kehruuksia Liisalle. Sillä välin elelivät he sydänmaassaan. Matti
kaatoi keväällä pienoisen kasken, poltti sen seuraavana kesänä ja
kylvi, pani toisen puolen rukiiksi, toisen potaatiksi. Sitten hän
heinä aikana keräili yhdessä Liisan kanssa heinät hevoselle ja
lehmälle. Syksyn tullen ja talvikaudet pyydysteli Matti lintuja ja
jäniksiä; pyssyä ei Matti ollut ikipäivinä kädessään käyttänyt. Liisa
auttoi Mattia kesillä ulkotöissä, ruokki talvella lehmän, porsaan ja
kissan ja kehräsi sitten ruustinnalle villoja ja liinoja. —
Pehtori
Vielä se on riski mies tuo Matti
Matti
Mitäpä tuota minun riskeydestäni, riskimpihän toki pehtori on
itse.
Pehtori
En toki ole ... vai ei
Matti ole riski, kun kantaa selässään puolen
tynnörin säkin.
Matti
Eihän siinä toki ollut kuin vähän päälle kymmenen kapan....
ei minusta enää ryypyn tienaajaksikaan.
Matti
— Entäs pehtori — mitenkäs se on sen asian kanssa? ...
kertoipa se Liisa vähän joulupyhinä
merkinneensä että —
Pehtori
Että mitä?
Matti
Että kyökkipiika ja pehtori —
Pehtori
Ei! ... akkain puheita! — (tarjoaa Matille ryyppyä)
Pehtori
Ei taida Matti tietää, että minä tulen kohta
tatsuunamieheksi...
MUSATEHOSTE
1
Matti
Niin miksikä mieheksi?
Pehtori
Tatsuunamieheksi.
Matti
Mikäs mies se on se — ?
Pehtori
Se on semmoinen mies, joka näyttää tietä,
että osaa kulkea, kun tulee
tatsuunaan ...
päivällä lakua ja yöllä
lyhtyä, valkeata, jos saa
ajaa sivuitse, mutta
punaista, jos pitää
seisottaa. — Se on hyvä
virka...
Pehtori
Mitäs sitä täällä, kun se on siellä se rautatie
Matti
— _Rautako_ tie?
Pehtori
Se, joka kulkee Kajaanista Kuopioon ... ja
pääsee sitä myöten
ulkomaillekin, vaikka
Helsinkiin, jos tahtoo.
Matti
Sitä tietäkö?
Pehtori
Niin, niin, ei muuta kuin istut vaunuun vain.
Matti
Niin pääsetkö vaikka Helsinkiin?
Pehtori
Yhtä kyytiä — !
Matti
Eikö pidä syöttääkään välillä?
Pehtori
Ei tarvitse ... rautatien hevoset syövät juostessaan ...
tietääkö Matti, mitä ne rautatien hevoset syövät?
Matti
— En minä häntä —
Pehtori
— Ne syövät halkoja —
Matti
— Elkää toki, pehtori... vai
juostessaan halkoja? ... en
usko kuitenkaan.
Pehtori
— Halkoja ne syövät.
Kuoro
Mutta Matti katkaisi aina kaikki puheet, kun
huomasi, että häntä narrattiin ...
(Pehtori heitti avainnipun
olalleen ja lähti vihellellen pirttiin päin.)
Matti
Nyt ne mitattiin jyvät ... kaksitoista
kappaa ... sen verran sitä pienestä
mökistä, —
Rovasti
— Täss’ olisi piippu ja tupakkaa.
Ruustinna
— Pitäisi toki Matin tuoda Liisa useammin
kirkkoon ... kun ei Matti käytä Liisaa
kirkossa
kuin moniaan kerran talvessa, sanoi
ruustinna.
Matti
— Ei toki ole milloinkaan yhteen kertaan jäänyt ... saisihan
se käydä pari kolmekin kertaa, jos tahtoisi.
Ruustinna
— Eikö se tahdo?
Matti
— Ei tuo hyvin tahdokaan, kun sai lasit, että näkee kirjaa
itsekin katsella.
Ruustinna
— Niin, vaan pitäisi sitä Matin kuitenkin käyttää Liisaa
rautatietä katsomassa.
MUSATEHOSTE
2
Kuoro R
Tokko lie Matti vielä itsekään käynyt...?
Kuoro M
En oo käynyt ...
Matti
onko se missä kaukana?
Ruustinna
Ei se ole kaukana täältä. Me kun lähdimme aamiaisilta, niin
oltiin puolen päivän aikana rautatiellä ... huru långt ä’ de’ nu
heller, pappa, ti’ järnvägen?
Rovasti
Tietäähän Matti Lapinlahden kirkon?
Matti
Kyllähän minä sen tiedän, vaikken ole käynyt.
Kuoro R
— Kun lähtee yhtenä aamuna ajamaan, niin on
jo toisena Helsingissä.
Matti
— Vai niin sukkelaan ...
Kuoro M
viipyyköhän kauan, jos menee ulkomaille?
Rovasti
— Se on sitä myöten, minne menee ...
Kuoro R
Ranskanmaalle ennättää viidessä päivässä, jos tiukkaan ajaa.
Matti
— Entäpäs…
Kuoro M
Amerikkaan?
Rovasti
— Sinne ei pääse rautatiellä, kun on meri välissä, Atlantin
meri...
Kuoro R
Mutta sukkelaan se menee ja siinä on toista kulkea kuin
meidän kärryillä kolistellen.
Matti
— Mahtaapa olla.
Rovasti
— Ei tärise ...
Kuoro R
ja menee sellaista vauhtia, että silmissä vilisee.
Matti
Vaan sitä minä tässä vähän kuitenkin, että onkohan se totta,
kun puhuvat, että ne rautatien hevoset syövät halkoja
Kuoro M
... ei mahda olla, taisi vaan pehtori minua narratakseen?...
Rovasti
— Se, näetsen, on sillä tavalla, ettei siinä hevosia tarvita
... vaunut kulkevat höyryn voimalla
Kuoro R
...Ne on kuin huoneita ikään...
Kuoro M
— Vai niinkuin huoneita ...
Rovasti
— Ja niitä panee höyry liikkeelle niin kuin höyryvenheitä ...
onhan Matti nähnyt »Suomelan«?
Matti
— Näinhän minä tuon mennä kesänä
Kuoro R
Siipien sijasta pitää vain olla pyörät, kun se kulkee maalla.
Rovasti
— Ymmärtäähän Matti sen nyt?
Matti
— Kyllä minä nyt, kyllä minä nyt!...
Ruustinna
Kyllä Matin pitää käydä sitä katsomassa ja ottaa
Liisa mukaan.
Kuoro M
— Eikö tuota pitäne uskoa katsomattakin ...mitäpä tuota
kaikista lysteistä...
Matti
tiedänhän minä, minkälainen se on, kun
rovasti on selittänyt.
Ruustinna
— Ei sitä osaa kukaan oikein toiselle selittää, omin silmin
se nähdä pitää ...
Kuoro M+R
kyllä sitä täytyy käydä katsomassa!
Kohtaus
2.
Laulu
2, Matkalaulu, Pihla Perämäki
Matkalaulu, osa 1
Matti aika lailla hajamielinen
ei tammakaan ole kiireinen
hidas oli vauhti, Matti tuskastui
ohjaksia riuhtoi, kunnes tamma uskoi
kaksi kertaa häntää huiskautti, juoksuun loikkasi
harakan naurun saattamana
Matti ajoi jäälle ajatellen rautatietä
eipä olis uskonut jos ei omin korvin kuullut
vasta kai se oli kirkolle tullut
kyllä se mahtoi olla kumman näköinen
lieköhän muut sitä katsomassa käyneet?
(Avannolla oli Huttulan talosta
vesimies sammiota täyttämässä.)
Ville
Mistä se Matti ajelee?
Matti
Kirkolta päin ... pappilasta viimeksi. Onkos isäntä kotona?
Ville
Ei oo kotona ... lähti tän’ aamuna Lapinlahdelle.
Matti
Taisi mennä rautatietä katsomaan?
Ville
On kai se jo sen ennenkin nähnyt ... eikö lie mennyt tavaran
hakuun.
Matti
Onkos Ville käynyt rautatietä katsomassa?
Ville
Niin minäkö? ... olinhan minä tuota jo omin käsin
tekemässäkin.
Matti
Elä, elä...
Ville
No ihan toki ... puolitoista vuotta, ja kohta lähden
uudelleen.
Matti
Minkälaista työtä se oli?
Ville
Olipahan kuin ojan kaivua.
(Martta)
Vaan sitä ei Matti uskonut. Kyllähän hänkin
jotain
tietää ... ettei sitä nyt niin vain narrina
pidetä.
Tietäähän hänkin nyt sen verran
RAUTAtiestä
ja sen semmoisista, ettei niiden
tekeminen
kuitenkaan ojan kaivua ole….
ei
suinkaan siihen kykene, jos ei ole seppä.
Ville
Onkos se Matti käynyt rautatietä katsomassa?
Matti
Mitähän lie tehnyt?
Ville
Miltäs näytti?
Matti
Miltähän lie näyttänyt ... itsepähän parhaiten tiennet.
Ville
Onkos Matti milloinkaan ajanut rautatiellä?
Matti
Ootkos sinä?
Ville
Jo toki tavallakin ... se menee niin kiivaasti, ettei paras
ori rinnalla pitäisi, jos kilpaan kävisi...
Matti
Pitäisi, jos laukalla laskisi...
Matkalaulu,
osa
2
ei
rautatiestä selvää saanut
oli Matti ajatuksiinsa sekaantunut
rautatie milloin minkin näköinen
silmien edessä kuvastellen
silti koira vieköön oli liikaa kehumista
ettei paraskaan juoksija muka rinnalla pysyisi
kyllä raskas rumilus jälkeen jäisi
Matti
Tamma hoi! tokko sinä tiedät, kuka sinulla ajaa ... häh? häh?
... kuka sinulla ... häh ...
Matti
Häh! Häh! häh! ... hih! ... tulkoonpas ruunu
kilpaan
rautateineen, tulkoonpas ruunu
rautateineen
... ih! ... hih! ... hih! ...
(Martta)
Ja tamma työnti korvat luimussa laukkaa, ylä-
ja
alamäet yhtä kyytiä ... ja yhä sakeammin
syyti
lunta Matin silmille ... ja suuhunkin sitä
tuli,
mutta Matti ajatteli, että »ann’ tulla vaan!«
»jos
olisi kello vielä aisassa ... jos
olisi
kello vielä aisassa!«
Matliena
Ota hyvä mies rekeesi!
Matti
Kah, Matlienako se ... en tässä hämärissä ...
käykäähän
tänne rekeen, onhan täällä sijaa...
Matti
Onko Matliena käynyt rautatietä katsomassa?
Matliena
Enhän minä ... mitenkäpä sitä vanha joka paikkaan...
Matti
Kyllä siellä pitäisi Matlienan käydä.
Matliena
Pitäisi kai, pitäisi kai ... Lapinlahden kirkollahan sen
kuuluu
näkevän ... ei kuulu tarvitsevan edemmä mennä.
Matti
Sieltähän sen näkee.
Matti
On kai Matti nähnyt sen?
Matti
Niin nähnytkö? liehän tuota jo jotain nähnyt...
Matliena
Liekö totta, kun puhuvat, että ne siellä talvellakin ajavat
pyörien päällä?
Matti
Vai niin! ... niin, niinhän ne mahtaa ...niinhän ne ... minä
en oo talvella käynyt ...
Matliena
Sitä minäkin olen ajatellut, että kun Luoja antaisi kesän,
niin kävisi häntä katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdellä
tiellä ... on minulla veljenpoikakin Lapinlahdella. (jää kyydistä
tämän aikana) Liisalle terveisiä.
Matkalaulu,
osa
3
taivas
jo
tähdessä tuikki, pakkanen kiihtyi, miehen kulmat huurti
Matti taivaan kantta tarkkaili, tamma hitaasti yhä käveli
pensaat melkein torkkuivat lumen painon alla
Matti ajatuksissaan ajoi melkein kuin katoksen alla
korven äänetön hiljaisuus haukotutti, koko maailma pois mielestä
haihtui
UNI:
pää
reen laitaa vasten vaipunut, Matti nukkui
pieni poika pappilassa hän on unessaan
portin vahtina, pehtorin käskystä
yhtäkkiä täyttä laukkaa tulee vaunut rovastin
ei kuski hevosiaan saa hillityksi
(Martta)
Tamma panee ravia, minkä jaksaa. Mutta pellon veräjällä
ojentaa se
häntänsä,
hörhähtää pikaiseen hirnuntaan ja
oikaisee
täyttä laukkaa pihaan... Mutta mitäs
ymmärtää
tamma nurkkia väistää? ...
paukahuttaa
reslan laidan pirtin nurkkaan
niin,
että sälö lähtee kummastakin.
portin
ovi
kiinni kolahtaa, on kuski maassa nokallaan
Matin korville nyt kaksi miestä sivaltaa
Matti
Soh ... so soh! —Enhän minä mitenkä ... vaan kun minä...
Liisa
Mitä sinä horiset?
Matti
Kuka se siinä punaista lyhtyä heiluttaa...? elä heiluta,
akka, punaista, että pääsee tulemaan
Liisa
— Häh? ... että pääsee tulemaan? Kuka ei pääse tulemaan?
Matti
Eivät pääse rovastin vaunut.
Liisa
Rovastin vaunut?... Kuuletko, sinä nukut ja annat tamman ajaa
rekesi
pirtin nurkkaan! —
Matti
Eihän se ollut minun syyni...
Liisa
Mikä ei ollut sinun syysi?
Matti
Ei mikään ... itsestäänhän se portti...
Liisa
Ukko hoi!... Yhäkö sinä horiset ... nukutko sinä vielä, vai
oletko humalassa?
Matti
Enkä nuku ... ka, mitä sinä?
Liisa
No, nukuit, kun ajoit rekesi pirtin nurkkaan...
Matti
Elä valehtele! ...
Liisa
Herra Jumala!... Matti hoi! kun on minun kehruut vielä täällä
reen pohjalla ... jotka olivat ruustinnalle vietävät!... Kuuletko
sinä,
sen
kötys, minkä tähden et ole antanutkaan niitä ruustinnalle?
Matti
Olenpahan...
Liisa
Vai olet? —... et ole liikauttanutkaan ... siin’ on, heh!
Matti
En muistanut.
Liisa
Et muistanut!— olisit ottanut minut mukaan, niin olisin
muistanut ... siinä ne nyt ovat, ja mitähän ruustinna sanoo?
Matti
Olisikohan niillä ollut kiire?
Liisa
Totta kai niillä kiire, kun minä ne kerran laitoin.
Hengetär
Eivät Liisa ja Matti vielä iltaista syödessäänkään puheisiin
päässeet. Matti söi kokkelia, mutta unohti usein lusikkansa kuppiin
eikä muistanut uutta palasta suuhunsa purra, kun oli entiset
nielaissut. Liisa häneltä aina silloin kysyi, että »minkä tähden sinä
et syö?« — johon Matti pikaisesti vastasi, että »syönhän minä«, ja
söi. Syötyä oli Matin mieli vähän keveämpi …kovin raskas se oli ennen
syöntiä ollutkin ...saunassakin vielä. Jo ajatteli hän mainita
Liisalle jotain rautatiestä. Ei hän kuitenkaan mitään maininnut ...
ehkei se sitä kuitenkaan uskoisi ja sanoisi unen näöksi eli miksikä
muuksi tahansa ...
Laulu 3, Pirtti, päre ja kissa
–laulu, Elisa Klen
Kissa lakki lämmintä maitoa,
siististi ja äänettömästi,
päre palaa ritisi.
Tuli oksan kohta,
suhahti liekki.
Kissan häntä salaperäisesti liikahti.
Oli maitonsa lakkinut,
liikkui ympäri tupaa,
kuulumattomin askelin.
Kiersi.
Meni pöydän päähän,
vainusi maitopyttyä.
Hyppäsi pankolle,
ojenteli kaulaa.
Päre suhahti,
ritisi karsta.
Uunin päältä kuului kehruu.
Liisa
Mikä sinulla on, Matti, kun et sinä nuku?
Matti
Nukunhan minä.
Liisa
Etpähän nuku ... kun olet koko yön siinä ähkinyt ja sinne
tänne heitelläinyt...
Matti
Mikä lie valvottaja ... tokko lienen oikein terve.
Liisa
Vielä sinulla mikä ... ei mikään. — Kummapa, jos ei nukuta,
kun tullessaan koko matkan reessä makasi...
Matti
En minä koko matkaa...
Liisa
On sitä puolessakin ... mut’ olehan nyt vaiti ja nuku pois...
Kuoro
Matti mutisi, että »jos tietäisit, niin ei sinuakaan
nukuttaisi«. Mutta sitten hän kohta itsekin nukkui.
MUSATEHOSTE
3 = KOHTAUSVAIHTO AAMUKSI
Kohtaus
3.
Kuoro
Seuraavana
aamuna noustuaan oli Matti jo aivan rauhallisella mielellä ja päätti
kertoa Liisalle siitä, mitä oli pappilassa kuullut. Mutta ei Liisa
koko aamurupeamalla yhteen kohtaan seisottunut, kulki
askareillaan kodassa ja navetassa. Matti paikkaili kenkiään ja
ajatteli, että »kerrommahan aamiaista syödessä —ennättäähän se sen
sittenkin kuulla«. Mutta kun Matti oli alkamaisillaan, lähti Liisa
taas liikkeelle, ja Matti ei tahtonut kertoa, ennenkuin Liisa
oli yhteen kohtaan asettunut kuulemaan.
Siellä
se
Liisa vain käveli... Eikä pirttikään vielä lämminnyt ... tokkohan se
aikoikaan panna sen lämpiämään tänä aamuna? Kylmä oli tuulikin, niin
että kyllä olisi sietänyt panna pirtti lämpiämään, että olisi päässyt
käsiään lämmittelemään...Uuni kuitenkin lämpisi, lieska leimusi uunin
suusta, ja silloin tällöin syttyi karsta kytemään. Liisa oli
laittautunut karsinalasin alle kehräämään. Matti nosti tupakkihakkurin
penkin alta ja rupesi hakkaamaan tupakkia..Ei se ehkä usko ... vaan
jos ei usko, niin olkoon uskomatta!... Sama kai se on, uskooko tahi
ei...
MUSATEHOSTE
4
Matti Nythän
se on Lapinlahdenkin kirkolla rautatie
... oletko kuullut?
Liisa
Niin mikä on?
Matti
Onpahan vain rautatie ...
(Joku väestä) ovat nyt
lapinlahtelaisetkin rautatien pitäjäänsä saaneet ...
Liisa
— Niin, että mitä sinä sanoit niiden lapinlahtelaisten
tehneen?
(Joku väestä)
Eivät ne ole mitään tehneet, mutta ruunu on tehnyt niille
rautatien, jota myöten saavat mennä vaikka Helsinkiin taikka
Amerikkaan.
Liisa
Minnekkä?
Matti Amerikkaan...
Liisa
Elä nyt valehtele, hyvä mies...
Matti
Minä menen itse ihan kohta sitä katsomaan ...
(Joku väestä) on se siksi
kumma katsottava, ja jos et sinä tahdo tulla yhteen matkaan, niin ole
tulematta
(Joku väestä).. ei sinua
kovin kärtetäkään...
Liisa
Sitä lapinlahtelaisten Amerikkaan lähtöäkö sinä menet
katsomaan?
Matti Enkä,
kun
rautatietä ...
(Joku väestä) on sitä
siinäkin katsottavata...
Liisa
Eikö lie yhdenlaista katsottavata kuin se panoraama siellä
pappilan pirtissä, jota silloin kärtit katsomaan...
Matti
En minä ole sinua minnekään kärttänyt ...
(Joku väestä) itsehän tuota mielesi
teki katsomaan...
Liisa
Ei ole tehnyt...
(Joku väestä) sepähän nähdään, kenenkä
mieli tässä vielä minnekin tekee...
(Joku väestä) Eihän se mikään panoraama
ole, kuka tässä panoraamasta puhuu?
Liisa
No mikäs se on?
Matti
Rautatiehän se on.
Liisa
Mikäs se sitten se rautatie on? ... ei mikään.
Väki
Vai ei mikään! akat ne ei ymmärrä mitään ... ne on niin
typeriä ja lyhytjärkisiä, ettei niillä tee mitään ... pässin järkikin
on jo pitempi kuin akkain... Vai ei rautatie ole mikään ...
Matti
…mistä sinä sen tiedät paremmin kuin minä, joka olen omin
korvin kuullut?
Laulu
4: Kyllä Matti tietää, Pihla Perämäki
Rautatie
on
rautatie
maantie on maantie
maantie maasta
ja rautatie raudasta
- Puutie puusta ja vesitie vedestä?
Niin se on kuin minä puhun
(rautatie on rautatie, maantie on maantie)
Luuletko että siinä hevosella ajettais.
Ei, vaan höyryvenhe pyörille laitettais
tulen voimalla kulkee se, perässään vaunuja vetelee
- Kuka Mattia narrinaan pitänyt?
(rautatie on rautatie, maantie on maantie)
vai omasto päästäsikö olet valehdellut?
Puheet kuulin ruustinnalta, puheet kuulin rovastilta
(rautatie on rautatie, maantie on maantie)
Liisa tuskin luulee ett' on rovastia viisaampi
Liisa
Vai on ruustinnakin käynyt asian alkain katsomassa?
Matti
Kun olivat aamusilla lähteneet, niin olivat puolen päivän
aikaan olleet perillä ... sanoi vielä, että pitäisi minunkin käydä
katsomassa.
Liisa
Aiotkos käydä?
Matti
Enpä tiedä ... mitäpä minä?
Liisa
Eikö minusta mitään sanonut?
Matti
Ei ollut puhetta sinusta.
Liisa
Kyllä se on kumma rakennus, jos vain se semmoinen on ...
vieläkö hänet nähnee, ennenkuin kuolee?... Vaan jos sinä valehtelet?
Matti
Enkä valehtele ... olenko minä milloinkaan ennen valehdellut?
... saatatko sanoa?
Liisa
Et, et ... vaan eikös se ole sinustakin kumma rakennus?
Matti
Mikäpä se nyt niin eri kumma ... on niitä nähty ja kuultu
kummempiakin.
Hengetär
Liisa jäi yksin pirttiin. Kehräsi vähän aikaa, polki rukkia
niin kiivakasti ja nykki kuontalosta kehrättävää niin vihaisesti, että
se aina vähän päästä käsiin katkesi
Ei,
ei ollut koko rukista minnekään, seisokoon nurkassa. Liisa katasti
ikkunasta pihalle. Reki siellä oli kumollaan tallin seinämällä,
pohjaraudat päivää vasten kiiltäen ... Liisa huokaisi kovin pitkään
... mikähän lie huokaisuttanut ... ei hän sitä itsekään oikein
tiennyt. Vaan mitäpä noista kehruista ja muista? ...kehräsipä sitä
vaikka minkä ennätti, niin ei ne kehruut kuitenkaan perille tule,
vaikka kuinka monta kertaa laittaisi... Onko kummempia kuultu?...
Lähtee mies viemään kehruita eikä ole sitä älyä, että ottaisi ja
antaisi? Kumma,
kun
jyvänsä
muisti maksaa?
(Liisa sieppaa uunilta
kehruunyytin, joka oli Matilta jäänyt ruustinnalle antamatta. Pani sen
penkille viereensä ja aukaisi sen...)
Liisa
Siinä ne nyt olivat vyyhdet ja kerät niin hyvässä laitoksessa
... että oikein tuli sääli, kun ei ollut ruustinna niitä nähnytkään.
Mitähän ruustinna nyt ajattelee? Saattoi kai se ajatella kuinka pahaa
tahansa, jos vain tahtoi... Vai oli se käynyt rautatietä katsomassa se
hyvä ruustinna ... sen parempaa ihmistä sitä toki ei ole koko
maailmassa kuin se ruustinna... Kyllä mahtaa olla rakennus se rautatie
... lieköhän ollut ruustinnasta kumman näköinen?... Ja kun se vielä
joulun aikaan varoitti, että kun vain Matti arennin maksuun tulee,
niin silloin lähettää kehruut sen mukana ... ja että sitten saa uusia
sijaan. Mitä se nyt ajattelee, kun ei lähetettykään? Saattaa kai se
ajatella mitä tahansa, jos vain tahtoo!
Liisa
Kyllä se on niin, että siinä ei auta nyt mikään muu, kuin
että pitää lähteä ihan tänä iltana ruustinnalle kehruita viemään.
Matti
Häh?
Liisa
Sitä, että sanoppa mitä tahansa, niin siinä ei auta mikään
... ei kerrassa mikään.
Matti
Mikä kiire niillä nyt niin on?
Eikö
niitä ennätä vastakin?
Liisa
Kun olisi jo ennen pitänyt viedä ... paljoa ennen, ja nytkin
vielä jäivät. Kyllä sinuakin on asiamies! ... ja mitä minä sill’aikaa
teen, tyhjää rukkiako pyöritän? — Ja kun ruustinna vielä aikoi panna
kankaan ... eikö panne jo tällä viikolla! Mistä se sitten kuteita saa,
kun on kuteet täällä?— Jo ihan tänä iltana pitää lähteä viemään!
Matti
Kyllä kai minä en lähde toista kertaa.
Liisa
Eihän sinun tarvitsekaan ... saatanhan minä mennä, kun vain
annat hevosen...
Matti
Sinäkö? (ja tuopin sisästä:)... Kukas lehmän hoitaa?
Liisa
Niinkuin sinä et sitä jo olisi monta kertaa ennenkin
hoitanut...
Matti
Tänä iltana? ... mikä sinne nyt yön selkään?
Liisa
Jos ei tänä iltana, niin viimeistään aamulla varhain...
Matti
Kysäseppä rovastilta, jos satut näkemään ... eli kysytä
ruustinnan kautta, jos ei se itse sitä tiedä, että onko niissä
minkälaiset pyörät niissä vaunuissa, isot ja pienetkö ... ei tullut
minulta sitä kysytyksi... Käske ruustinnan kysyä rovastilta.
Liisa
Kyllä minä sen toki saatan rovastilta itseltäänkin kysyä ...
olen minä sen puheilla siksi usein ollut. Kysynpä minä senkin, että
tokko ne sen rautatien tuovat sinne meidän kirkollekin?
Kuoro
Ja Liisa oli niin ihmeen hyvällä tuulella, että melkein
sydänalassa ahdisti. Aina
vähän väliä tahtoi nauru itsestään hyrähtää, vaikkei tiennyt oikein,
mistä syystä se milloinkin ... omista aatoksista useimmiten. Ja kaikin
puolin tuntui niin hyvältä olla.
Ja rautatiestä he juttelivat, juttelivat tästä ihan uudesta
ihmeestä ja kummasta ... että kaikkia sitä kuuleekin. Vieläkö hänet
nähneekin, arveli Liisa, mutta Matti sanoi, että eikö tuota uskone
näkemättäkin, johon ei Liisa virkkanut mitään. Mutta sitten kun kissa
oli vähän aikaa uunilla kehrännyt, sammuttivat he päreen ja
painautuivat vuoteelleen pitkäkseen... Mutta Liisa oli niin
kummallisen valpas tänä yönä.
Laulu 3, osa 2, Pirtti, päre ja kissa
–laulu, Elisa Klen
Yhä
hyrisi kissan rukki,
uunin päällä.
Liisa ei tahtonut saada unta.
Kuuli rasahduksen seinissä.
Kuuli tamman kopsetta
Veti peitteen korvilleen.
pani silmänsä kiinni
Oli
kuulevinaan,
oli näkevinään.
Valpastui, ajatteli,
aika nousta ja panna evästä.
Pelkäsi,
jos Matti herää,
eikä noussut.
Nukkui
viimein.
Heräsi ennen kukonlaulua,
alkoi lähtöänsä laittaa.
Kohtaus
4.
Kuoro
Matti oli laittanut Liisan taipaleelle päivän hämärissä. Oli
käynyt reen kohdalleen keikauttamassa, sen heinillä täyttänyt, pannut
silppuja säkkiin, taluttanut tamman tallista ja valjastanut. Sitten
oli Liisan rekeen istuttanut, peitellyt, antanut suitset käteen ja
reki oli lähtenyt liikkeelle. Matti oli jäänyt reen sijalle seisomaan
ja katsellut, kädet kupeella riippuen, tamman kulkua…
Liisa
»Herra ju-umala!«
Matti
»Mikä hätänä?«
Liisa
»Kun nyytti jäi ... kehruusnyytti ... se on perälasin alla
penkillä ...
Kuoro
Matti oli käynyt nyytin perälasin alta penkiltä ottamassa,
vienyt
sen
Liisalle,
ja sitten oli Liisa lähtenyt ajamaan ja kadonnut aamun hämärään.
MUSATEHOSTE
5 PAINAJAINEN JA SEURAAVA AAMU
Väki
Kehruuksia viemässä? ..niinkuin niillä olisi semmoinen kiire
ollut... Ilman se Liisa sen vain syyksi sanoi, kun oli into kuulemaan
rautatiestä jotain!... Niin, se rautatiekin! ...liekö tuota koko
laitosta? Ihmisten puheita ne vain ovat semmoiset! ... valetta,
valetta koko matkan, että sitä myöten muka vuorokaudessa pääsisi
Helsinkiin ja ulkomaille!...Mahdotontahan se on... Vai vuorokaudessa?
... Saapas nähdä, mitä nyt siellä Liisalle puhuvat ... se nyt on
tietty, että se uskoo vaikka mitä, se hälläkkä, ja muillekin vielä
haastaa...
KAKSI VUOROKAUTTA MYÖHEMMIN = PAINAJAINEN HAIHTUU…AURINKO PAISTAA,
KOISKE JA LIISA AJVAT PIHAAN….
Liisa
No, et kysy kuulumisiakaan, Matti. Mitäs, jos minä olisin
kuullut paljon uutisia?
Matti
Lie tuota ennättänyt kahteen päivään kuullakin vaikka mitä
... kumma, kun jo raskit tulla ... kun et jäänyt vieläkin
kuuntelemaan.
Liisa
Enpä olisi raskinut oikein mielelläni, mutta pitihän
viimeinkin, kun pelkäsin, että mitenkä sinä, ukkoparka, täällä tulet
ikävältä toimeen. -Mutta voi herranen aika, kuinka me eilisen iltaa
ruustinnan kanssa istuttiin ja tarinoitiin!...Käveli siinä rovastikin
tiheän päähän piippuineen ja puheli pitkät postit.— Ja voi sitä kummaa
rakennusta, sitä rautatietä ... siitähän me tarinoitiin eikä paljon
muusta mistään ... jos tietäisit, minkälainen se on!
Kuoro
Ja kun kesä tulee, niin sitten mennään eikä siinä auta
mikään!
Matti
Minnekkä sitä sitten semmoisella kiireellä mennään?
Liisa
Lapinlahden kirkolle rautatietä katsomaan!
Matti
Mitä rautatietä?
Liisa
No, Herra Jumala, sitä rautatietä, joka siellä on!
Matti
Sitä olematonta rautatietä?
Liisa
Olematonta?
Matti
Siinä uskossako sinä sitten vielä elää hökötät, että
semmoista toden päälle saattaa olla olemassa?
Liisa
Siinä uskossako? ... entäs sinä.
Matti
En minä ole siinä uskossa ollut milloinkaan ... minä en
kuulopuheita usko, ennenkuin omin silmin näen ... ja se on hullu, joka
uskoo.
Liisa
Vaan ruustinnapa on nähnyt!
Matti
Ruustinna on sinua narrinaan pitänyt, kun tietää, että sinä
uskot vaikka mitä.
Liisa
Entäs rovasti? onko rovastikin narrina pitänyt? ... häh? ...
entäs rovasti? etkö usko rovastiakaan?
Matti
Ole huutamatta siinä! kuulenhan minä vähemmälläkin ... enhän
minä mikä kuuro ole!
Liisa
Enhän minä huudakaan ... kun kysyin vain, että sanotko
rovastiakin valehtelijaksi?
Matti
Olenko minä sitä sitten valehtelijaksi sanonut?
Liisa
Valehtelijahan se silloin on, jos on sanonut, että rautatie
on, ja sitten sitä ei olekaan …valehtelijahan se silloin on!...
Matti
Ka, etkö sinä taas rupea huutamaan! ... mitä sinä tänne
talliin tulit huutamaan? ... huuda navetassa, jos mielesi tekee ...
kyllä minä hevoseni hoidan, hoida sinä lehmäsi!
Väki
Liisa meni, mutta kovin oli hänestä pahaa. Olisi niin
mielellään kertonut, mitä rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut
... ja kun vielä tiesi, että Matti ei tiennyt paljon mitään
rautatiestä sen suhteen kuin hän. Vaan kyllä siitä vielä puhutaan,
jahkahan Matti tulee paremmalle tuulelle ... kun se on pahalla
tuulella, niin silloin se aina on tuommoinen...Mutta ei Matti pitkään
aikaan tahtonut tulla paremmalle tuulelle. Ja kun Liisa rupesi milloin
rautatiestä puhumaan, niin sanoi hän heti kohta:— Valetta! ... elä
puhukaan! ... en usko! Ja Liisa olisi niin mielellään kertonut. Hän
oli kuullut paljon semmoista, josta ei Matti varmaankaan tiennyt
mitään ... niistä isoista ja pienistä pyöristä ja muista ...
Ei
Liisa muutamain kertain päästä sitten enää koko talvena rautatietä
puheeksi ottanut ...eikä Mattikaan ottanut. Mutta kumpainenkin he
kyllä rautatietä ajattelivat, vaikka eivät siitä puhuneet. Näkivät
untakin siitä usein ja kuulivat toistensa siitä unissaan puhuvan.
Mutta jos he silloin sattuivat yöllisistä haasteluistaan heräämään,
niin kääntyivät he kiireesti selin toisiinsa, vetivät kumpikin peitteen puoleensa ja olivat nukkuvinaan.