Juhani Aho

Rautatie

 

 

Sovitus Kira Boesen-Muhonen

 

 

Kohtaus 1.

Laulu 1, Harakka, Pihla Perämäki

pakkanen paukkaa nurkissa
aurinko kultaa maiseman
valaisee savupatsaat
piipuista läheltä ja kaukaa

kuusen latvassa harakka
pää höyhenten sisässä
kuusi koivujen keskellä
pappilan pihassa

nälkäinen harakkaparka
aamiaista vailla
kylmissään pakkasaamussa
ei nyt mikään naurata

niemen takaa jäätä myöten
pihaan saapuu hevosmies
hevosensa sitoo koivuun
kaurat eteen kaataa

alakulo iloon muuttuu
linnun pää kallistuu
nyt ois hyvä tilaisuus
vatsa täyteen saada

toiveikas harakkaparka
aamiaisaika lähellä
istuu koivun latvaan
nyt on jo lupa nauraa

Rovasti                               eikö se ole Korventaustan Matin tamma?

Piika                                   Sen kai se lie, kosk’ on itse Matti kyökissä ...

kuuluisi olevan asiata rovastille.

 

Rovasti                               Käske sen tulla tänne ... Taitaa olla jyväin maksussa, kosk’ on säkkejä reessä ...

 

Matti                                  Hyvää päivää, herra rovasti!

 

Rovasti                               Päivää — mitäs Matille kuuluu?

 

Matti                                  Ei tuota mitään erinäistä, mitä vain rovastille ... on tuo vähän kuivahka ilma.

 

Rovasti                               Kaksikymmentä raatia on pakkasta.

 

Matti                                  Vai on kaksikymmentä raatia pakkasta?

 

Rovasti                               Eilen oli kolmekymmentä.

 

Matti                                 Vai oli eilen kolmekymmentä. — olisin minä arentijyväin

maksussa, jos rovastin kävisi laatuun ruveta ottamaan. Ei ole ennen tullut tuoduksi, mutta eilen sanoi Liisa: »Mene nyt huomenna

arentijyvät viemään ... rovasti saattaa luulla, ettet ehkä maksakaan

 

Rovasti                               Ennättääpähän nuo vielä —

 

(Rovasti keinuu, Matti kantaa säkkejä, kuoro…)

 

Piika                                   On se äijä vielä aika vankka, Ei sillä vain ole yhtään lasta... ... ei ole lapsia, vaikk’ on ollut naimisissa enemmän aikaa kuin moni muu ... kuinka

kauan lie ollutkaan. Mikähän siinäkin lie, että muutamilla on, muutamilla ei?

Niin olikin, ett’ei Matilla lapsia ollut. Vaimo hänellä oli, Liisa, muttei muuta joukkoa mitään. Kahden asuivat he Korventaustan

pienessä mökissä pappilan metsäsaralla.

 

Muusta maailmasta he eivät paljoa tienneet eikä muu maailma heistä. Muutamia kertoja vuodessa he vain ihmisten ilmoissa

kävivät ... kirkossa joulunpyhinä, kolmena pyhänä peräkkäin, juhannuksena ja pitkänäperjantaina ripillä. Tammikuun lopulla

Matti sitten tavallisesti toi arentijyvät rovastille ja vaihtoi ruustinnalta kehruuksia Liisalle. Sillä välin elelivät he sydänmaassaan. Matti kaatoi keväällä pienoisen kasken, poltti sen seuraavana kesänä ja kylvi, pani toisen puolen rukiiksi, toisen potaatiksi. Sitten hän heinä aikana keräili yhdessä Liisan kanssa heinät hevoselle ja lehmälle. Syksyn tullen ja talvikaudet pyydysteli Matti lintuja ja jäniksiä; pyssyä ei Matti ollut ikipäivinä kädessään käyttänyt. Liisa auttoi Mattia kesillä ulkotöissä, ruokki talvella lehmän, porsaan ja kissan ja kehräsi sitten ruustinnalle villoja ja liinoja. —

 

Pehtori                                Vielä se on riski mies tuo Matti

 

Matti                                  Mitäpä tuota minun riskeydestäni, riskimpihän toki pehtori on itse.

 

Pehtori                                En toki ole ... vai ei Matti ole riski, kun kantaa selässään puolen tynnörin säkin.

 

Matti                                  Eihän siinä toki ollut kuin vähän päälle kymmenen kapan.... ei minusta enää ryypyn tienaajaksikaan.

 

Matti                                  — Entäs pehtori — mitenkäs se on sen asian kanssa? ...

kertoipa se Liisa vähän joulupyhinä merkinneensä että —

 

Pehtori                                Että mitä?

 

Matti                                  Että kyökkipiika ja pehtori —

 

Pehtori                                Ei! ... akkain puheita! — (tarjoaa Matille ryyppyä)

 

Pehtori                                Ei taida Matti tietää, että minä tulen kohta

tatsuunamieheksi...

 

MUSATEHOSTE 1

 

Matti                                  Niin miksikä mieheksi?

 

Pehtori                                Tatsuunamieheksi.

 

Matti                                  Mikäs mies se on se — ?

 

Pehtori                                Se on semmoinen mies, joka näyttää tietä,

että osaa kulkea, kun tulee tatsuunaan ...

päivällä lakua ja yöllä lyhtyä, valkeata, jos saa

ajaa sivuitse, mutta punaista, jos pitää

seisottaa. — Se on hyvä virka...

 

Pehtori                                Mitäs sitä täällä, kun se on siellä se rautatie

 

Matti                                  — _Rautako_ tie?

 

Pehtori                                Se, joka kulkee Kajaanista Kuopioon ... ja

pääsee sitä myöten ulkomaillekin, vaikka

Helsinkiin, jos tahtoo.

 

Matti                                  Sitä tietäkö?

 

Pehtori                                Niin, niin, ei muuta kuin istut vaunuun vain.

 

Matti                                  Niin pääsetkö vaikka Helsinkiin?

 

Pehtori                                Yhtä kyytiä — !

 

Matti                                  Eikö pidä syöttääkään välillä?

 

Pehtori                                Ei tarvitse ... rautatien hevoset syövät juostessaan ... tietääkö Matti, mitä ne rautatien hevoset syövät?

 

Matti                                  — En minä häntä —

 

Pehtori                                — Ne syövät halkoja —

 

Matti                                  — Elkää toki, pehtori... vai

juostessaan halkoja? ... en usko kuitenkaan.

 

Pehtori                                — Halkoja ne syövät.

 

Kuoro                                 Mutta Matti katkaisi aina kaikki puheet, kun

huomasi, että häntä narrattiin ...

 

(Pehtori heitti avainnipun olalleen ja lähti vihellellen pirttiin päin.)

 

Matti                                  Nyt ne mitattiin jyvät ... kaksitoista

kappaa ... sen verran sitä pienestä mökistä, —

 

Rovasti                               — Täss’ olisi piippu ja tupakkaa.

 

Ruustinna                           — Pitäisi toki Matin tuoda Liisa useammin

kirkkoon ... kun ei Matti käytä Liisaa kirkossa

kuin moniaan kerran talvessa, sanoi ruustinna.

 

Matti                                  — Ei toki ole milloinkaan yhteen kertaan jäänyt ... saisihan se käydä pari kolmekin kertaa, jos tahtoisi.

 

Ruustinna                           — Eikö se tahdo?

 

Matti                                  — Ei tuo hyvin tahdokaan, kun sai lasit, että näkee kirjaa itsekin katsella.

 

Ruustinna                           — Niin, vaan pitäisi sitä Matin kuitenkin käyttää Liisaa rautatietä katsomassa.

 

MUSATEHOSTE 2

 

Kuoro R                             Tokko lie Matti vielä itsekään käynyt...?

 

Kuoro M                            En oo käynyt ...

 

Matti                                  onko se missä kaukana?

 

Ruustinna                           Ei se ole kaukana täältä. Me kun lähdimme aamiaisilta, niin oltiin puolen päivän aikana rautatiellä ... huru långt ä’ de’ nu heller, pappa, ti’ järnvägen?

 

Rovasti                               Tietäähän Matti Lapinlahden kirkon?

 

Matti                                  Kyllähän minä sen tiedän, vaikken ole käynyt.

 

Kuoro R                             — Kun lähtee yhtenä aamuna ajamaan, niin on

jo toisena Helsingissä.

 

Matti                                  — Vai niin sukkelaan ...

 

Kuoro M                            viipyyköhän kauan, jos menee ulkomaille?

 

Rovasti                               — Se on sitä myöten, minne menee ...

 

Kuoro R                             Ranskanmaalle ennättää viidessä päivässä, jos tiukkaan ajaa.

 

Matti                                  — Entäpäs…

 

Kuoro M                            Amerikkaan?

 

Rovasti                               — Sinne ei pääse rautatiellä, kun on meri välissä, Atlantin

meri...

 

Kuoro R                             Mutta sukkelaan se menee ja siinä on toista kulkea kuin meidän kärryillä kolistellen.

 

Matti                                  — Mahtaapa olla.

 

Rovasti                               — Ei tärise ...

 

Kuoro R                             ja menee sellaista vauhtia, että silmissä vilisee.

 

Matti                                  Vaan sitä minä tässä vähän kuitenkin, että onkohan se totta, kun puhuvat, että ne rautatien hevoset syövät halkoja

 

Kuoro M                            ... ei mahda olla, taisi vaan pehtori minua narratakseen?...

 

Rovasti                               — Se, näetsen, on sillä tavalla, ettei siinä hevosia tarvita ... vaunut kulkevat höyryn voimalla

 

Kuoro R                             ...Ne on kuin huoneita ikään...

 

Kuoro M                            — Vai niinkuin huoneita ...

 

Rovasti                               — Ja niitä panee höyry liikkeelle niin kuin höyryvenheitä ... onhan Matti nähnyt »Suomelan«?

 

Matti                                  — Näinhän minä tuon mennä kesänä

 

Kuoro R                             Siipien sijasta pitää vain olla pyörät, kun se kulkee maalla.

 

Rovasti                               — Ymmärtäähän Matti sen nyt?

 

Matti                                  — Kyllä minä nyt, kyllä minä nyt!...

 

Ruustinna                           Kyllä Matin pitää käydä sitä katsomassa ja ottaa

Liisa mukaan.

 

Kuoro M                            — Eikö tuota pitäne uskoa katsomattakin ...mitäpä tuota kaikista lysteistä...

 

Matti                                  tiedänhän minä, minkälainen se on, kun

rovasti on selittänyt.

 

Ruustinna                           — Ei sitä osaa kukaan oikein toiselle selittää, omin silmin se nähdä pitää ...

 

Kuoro M+R                       kyllä sitä täytyy käydä katsomassa!

 

Kohtaus 2.

Laulu 2, Matkalaulu, Pihla Perämäki

Matkalaulu, osa 1

Matti aika lailla hajamielinen
ei tammakaan ole kiireinen
hidas oli vauhti, Matti tuskastui
ohjaksia riuhtoi, kunnes tamma uskoi
kaksi kertaa häntää huiskautti, juoksuun loikkasi

harakan naurun saattamana
Matti ajoi jäälle ajatellen rautatietä
eipä olis uskonut jos ei omin korvin kuullut
vasta kai se oli kirkolle tullut
kyllä se mahtoi olla kumman näköinen
lieköhän muut sitä katsomassa käyneet?

 

(Avannolla oli Huttulan talosta vesimies sammiota täyttämässä.)

 

Ville              Mistä se Matti ajelee?

 

Matti            Kirkolta päin ... pappilasta viimeksi. Onkos isäntä kotona?

 

Ville              Ei oo kotona ... lähti tän’ aamuna Lapinlahdelle.

 

Matti            Taisi mennä rautatietä katsomaan?

 

Ville              On kai se jo sen ennenkin nähnyt ... eikö lie mennyt tavaran hakuun.

 

Matti            Onkos Ville käynyt rautatietä katsomassa?

 

Ville              Niin minäkö? ... olinhan minä tuota jo omin käsin tekemässäkin.

 

Matti            Elä, elä...

 

Ville              No ihan toki ... puolitoista vuotta, ja kohta lähden uudelleen.

 

Matti            Minkälaista työtä se oli?

 

Ville              Olipahan kuin ojan kaivua.

 

(Martta)        Vaan sitä ei Matti uskonut. Kyllähän hänkin

jotain tietää ... ettei sitä nyt niin vain narrina

pidetä. Tietäähän hänkin nyt sen verran

RAUTAtiestä ja sen semmoisista, ettei niiden

tekeminen kuitenkaan ojan kaivua ole….

 ei suinkaan siihen kykene, jos ei ole seppä.

 

Ville              Onkos se Matti käynyt rautatietä katsomassa?

 

Matti            Mitähän lie tehnyt?

 

Ville              Miltäs näytti?

 

Matti            Miltähän lie näyttänyt ... itsepähän parhaiten tiennet.

 

Ville              Onkos Matti milloinkaan ajanut rautatiellä?

 

Matti            Ootkos sinä?

 

Ville              Jo toki tavallakin ... se menee niin kiivaasti, ettei paras ori rinnalla pitäisi, jos kilpaan kävisi...

 

Matti            Pitäisi, jos laukalla laskisi...

 

Matkalaulu, osa 2

 

 ei rautatiestä selvää saanut
oli Matti ajatuksiinsa sekaantunut
rautatie milloin minkin näköinen
silmien edessä kuvastellen
silti koira vieköön oli liikaa kehumista
ettei paraskaan juoksija muka rinnalla pysyisi
kyllä raskas rumilus jälkeen jäisi

 

Matti            Tamma hoi! tokko sinä tiedät, kuka sinulla ajaa ... häh? häh? ... kuka sinulla ... häh ...

 

Matti            Häh! Häh! häh! ... hih! ... tulkoonpas ruunu

kilpaan rautateineen, tulkoonpas ruunu

rautateineen ... ih! ... hih! ... hih! ...

 

(Martta)        Ja tamma työnti korvat luimussa laukkaa, ylä-

ja alamäet yhtä kyytiä ... ja yhä sakeammin

syyti lunta Matin silmille ... ja suuhunkin sitä

tuli, mutta Matti ajatteli, että »ann’ tulla vaan!«

»jos olisi kello vielä aisassa ... jos

olisi kello vielä aisassa!«

 

Matliena       Ota hyvä mies rekeesi!

 

Matti            Kah, Matlienako se ... en tässä hämärissä ...

käykäähän tänne rekeen, onhan täällä sijaa...

 

Matti            Onko Matliena käynyt rautatietä katsomassa?

 

Matliena       Enhän minä ... mitenkäpä sitä vanha joka paikkaan...

 

Matti            Kyllä siellä pitäisi Matlienan käydä.

 

Matliena       Pitäisi kai, pitäisi kai ... Lapinlahden kirkollahan sen

kuuluu näkevän ... ei kuulu tarvitsevan edemmä mennä.

 

Matti            Sieltähän sen näkee.

 

Matti            On kai Matti nähnyt sen?

 

Matti            Niin nähnytkö? liehän tuota jo jotain nähnyt...

 

Matliena       Liekö totta, kun puhuvat, että ne siellä talvellakin ajavat pyörien päällä?

 

Matti            Vai niin! ... niin, niinhän ne mahtaa ...niinhän ne ... minä en oo talvella käynyt ...

 

Matliena       Sitä minäkin olen ajatellut, että kun Luoja antaisi kesän, niin kävisi häntä katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdellä tiellä ... on minulla veljenpoikakin Lapinlahdella. (jää kyydistä tämän aikana) Liisalle terveisiä.

 

Matkalaulu, osa 3

 

taivas jo tähdessä tuikki, pakkanen kiihtyi, miehen kulmat huurti
Matti taivaan kantta tarkkaili, tamma hitaasti yhä käveli
pensaat melkein torkkuivat lumen painon alla
Matti ajatuksissaan ajoi melkein kuin katoksen alla
korven äänetön hiljaisuus haukotutti, koko maailma pois mielestä haihtui

 

UNI: pää reen laitaa vasten vaipunut, Matti nukkui
pieni poika pappilassa hän on unessaan
portin vahtina, pehtorin käskystä
yhtäkkiä täyttä laukkaa tulee vaunut rovastin
ei kuski hevosiaan saa hillityksi

(Martta)        Tamma panee ravia, minkä jaksaa. Mutta pellon veräjällä ojentaa se

häntänsä, hörhähtää pikaiseen hirnuntaan ja

oikaisee täyttä laukkaa pihaan... Mutta mitäs

ymmärtää tamma nurkkia väistää? ...

paukahuttaa reslan laidan pirtin nurkkaan

niin, että sälö lähtee kummastakin.

 

portin ovi kiinni kolahtaa, on kuski maassa nokallaan
Matin korville nyt kaksi miestä sivaltaa

 

Matti            Soh ... so soh! —Enhän minä mitenkä ... vaan kun minä...

 

Liisa              Mitä sinä horiset?

 

Matti            Kuka se siinä punaista lyhtyä heiluttaa...? elä heiluta, akka, punaista, että pääsee tulemaan

 

Liisa              — Häh? ... että pääsee tulemaan? Kuka ei pääse tulemaan?

 

Matti            Eivät pääse rovastin vaunut.

 

Liisa              Rovastin vaunut?... Kuuletko, sinä nukut ja annat tamman ajaa

rekesi pirtin nurkkaan! —

 

Matti            Eihän se ollut minun syyni...

 

Liisa              Mikä ei ollut sinun syysi?

 

Matti            Ei mikään ... itsestäänhän se portti...

 

Liisa              Ukko hoi!... Yhäkö sinä horiset ... nukutko sinä vielä, vai oletko humalassa?

 

Matti            Enkä nuku ... ka, mitä sinä?

 

Liisa              No, nukuit, kun ajoit rekesi pirtin nurkkaan...

 

Matti            Elä valehtele! ...

 

Liisa              Herra Jumala!... Matti hoi! kun on minun kehruut vielä täällä reen pohjalla ... jotka olivat ruustinnalle vietävät!... Kuuletko sinä,

sen kötys, minkä tähden et ole antanutkaan niitä ruustinnalle?

 

Matti            Olenpahan...

 

Liisa              Vai olet? —... et ole liikauttanutkaan ... siin’ on, heh!

 

Matti            En muistanut.

 

Liisa              Et muistanut!— olisit ottanut minut mukaan, niin olisin muistanut ... siinä ne nyt ovat, ja mitähän ruustinna sanoo?

 

Matti            Olisikohan niillä ollut kiire?

 

Liisa              Totta kai niillä kiire, kun minä ne kerran laitoin.

 

Hengetär       Eivät Liisa ja Matti vielä iltaista syödessäänkään puheisiin päässeet. Matti söi kokkelia, mutta unohti usein lusikkansa kuppiin eikä muistanut uutta palasta suuhunsa purra, kun oli entiset nielaissut. Liisa häneltä aina silloin kysyi, että »minkä tähden sinä et syö?« — johon Matti pikaisesti vastasi, että »syönhän minä«, ja söi. Syötyä oli Matin mieli vähän keveämpi …kovin raskas se oli ennen syöntiä ollutkin ...saunassakin vielä. Jo ajatteli hän mainita Liisalle jotain rautatiestä. Ei hän kuitenkaan mitään maininnut ... ehkei se sitä kuitenkaan uskoisi ja sanoisi unen näöksi eli miksikä muuksi tahansa ...

 

 

 

Laulu 3, Pirtti, päre ja kissa –laulu, Elisa Klen

 

Kissa lakki lämmintä maitoa,

siististi ja äänettömästi,

päre palaa ritisi.

Tuli oksan kohta,

suhahti liekki.

Kissan häntä salaperäisesti liikahti.

Oli maitonsa lakkinut,

liikkui ympäri tupaa,

kuulumattomin askelin.

Kiersi.

Meni pöydän päähän,

vainusi maitopyttyä.

Hyppäsi pankolle,

ojenteli kaulaa.

 

Päre suhahti,

ritisi karsta.

Uunin päältä kuului kehruu.

 

Liisa              Mikä sinulla on, Matti, kun et sinä nuku?

 

Matti            Nukunhan minä.

 

Liisa              Etpähän nuku ... kun olet koko yön siinä ähkinyt ja sinne tänne heitelläinyt...

 

Matti            Mikä lie valvottaja ... tokko lienen oikein terve.

 

Liisa              Vielä sinulla mikä ... ei mikään. — Kummapa, jos ei nukuta, kun tullessaan koko matkan reessä makasi...

 

Matti            En minä koko matkaa...

 

Liisa              On sitä puolessakin ... mut’ olehan nyt vaiti ja nuku pois...

 

Kuoro           Matti mutisi, että »jos tietäisit, niin ei sinuakaan nukuttaisi«. Mutta sitten hän kohta itsekin nukkui.

 

MUSATEHOSTE 3 = KOHTAUSVAIHTO AAMUKSI

 

 

Kohtaus 3.

 

Kuoro           Seuraavana aamuna noustuaan oli Matti jo aivan rauhallisella mielellä ja päätti kertoa Liisalle siitä, mitä oli pappilassa kuullut. Mutta ei Liisa koko aamurupeamalla yhteen kohtaan seisottunut, kulki askareillaan kodassa ja navetassa. Matti paikkaili kenkiään ja ajatteli, että »kerrommahan aamiaista syödessä —ennättäähän se sen sittenkin kuulla«. Mutta kun Matti oli alkamaisillaan, lähti Liisa taas liikkeelle, ja Matti ei tahtonut kertoa, ennenkuin Liisa oli yhteen kohtaan asettunut kuulemaan.

Siellä se Liisa vain käveli... Eikä pirttikään vielä lämminnyt ... tokkohan se aikoikaan panna sen lämpiämään tänä aamuna? Kylmä oli tuulikin, niin että kyllä olisi sietänyt panna pirtti lämpiämään, että olisi päässyt käsiään lämmittelemään...Uuni kuitenkin lämpisi, lieska leimusi uunin suusta, ja silloin tällöin syttyi karsta kytemään. Liisa oli laittautunut karsinalasin alle kehräämään. Matti nosti tupakkihakkurin penkin alta ja rupesi hakkaamaan tupakkia..Ei se ehkä usko ... vaan jos ei usko, niin olkoon uskomatta!... Sama kai se on, uskooko tahi ei...

 

MUSATEHOSTE 4

 

Matti            Nythän se on Lapinlahdenkin kirkolla rautatie ... oletko kuullut?

 

Liisa              Niin mikä on?

 

Matti            Onpahan vain rautatie ...

 

(Joku väestä) ovat nyt lapinlahtelaisetkin rautatien pitäjäänsä saaneet ...

 

Liisa              — Niin, että mitä sinä sanoit niiden lapinlahtelaisten tehneen?

 

(Joku väestä)                      Eivät ne ole mitään tehneet, mutta ruunu on tehnyt niille rautatien, jota myöten saavat mennä vaikka Helsinkiin taikka Amerikkaan.

 

Liisa              Minnekkä?

 

Matti            Amerikkaan...

 

Liisa              Elä nyt valehtele, hyvä mies...

 

Matti            Minä menen itse ihan kohta sitä katsomaan ...

 

(Joku väestä) on se siksi kumma katsottava, ja jos et sinä tahdo tulla yhteen matkaan, niin ole tulematta

 

(Joku väestä).. ei sinua kovin kärtetäkään...

 

Liisa              Sitä lapinlahtelaisten Amerikkaan lähtöäkö sinä menet katsomaan?

 

Matti            Enkä, kun rautatietä ...

 

(Joku väestä) on sitä siinäkin katsottavata...

 

Liisa              Eikö lie yhdenlaista katsottavata kuin se panoraama siellä pappilan pirtissä, jota silloin kärtit katsomaan...

 

Matti            En minä ole sinua minnekään kärttänyt ...

 

(Joku väestä) itsehän tuota mielesi teki katsomaan...

 

Liisa              Ei ole tehnyt...

 

(Joku väestä) sepähän nähdään, kenenkä mieli tässä vielä minnekin tekee...

 

(Joku väestä) Eihän se mikään panoraama ole, kuka tässä panoraamasta puhuu?

 

Liisa              No mikäs se on?

 

Matti            Rautatiehän se on.

 

Liisa              Mikäs se sitten se rautatie on? ... ei mikään.

 

Väki              Vai ei mikään! akat ne ei ymmärrä mitään ... ne on niin typeriä ja lyhytjärkisiä, ettei niillä tee mitään ... pässin järkikin on jo pitempi kuin akkain... Vai ei rautatie ole mikään ...

 

Matti            …mistä sinä sen tiedät paremmin kuin minä, joka olen omin korvin kuullut?

Laulu 4: Kyllä Matti tietää, Pihla Perämäki

Rautatie on rautatie
maantie on maantie
maantie maasta
ja rautatie raudasta
- Puutie puusta ja vesitie vedestä?
Niin se on kuin minä puhun
(rautatie on rautatie, maantie on maantie)
Luuletko että siinä hevosella ajettais.
Ei, vaan höyryvenhe pyörille laitettais
tulen voimalla kulkee se, perässään vaunuja vetelee
- Kuka Mattia narrinaan pitänyt?
(rautatie on rautatie, maantie on maantie)
vai omasto päästäsikö olet valehdellut?
Puheet kuulin ruustinnalta, puheet kuulin rovastilta
(rautatie on rautatie, maantie on maantie)
Liisa tuskin luulee ett' on rovastia viisaampi

 

Liisa              Vai on ruustinnakin käynyt asian alkain katsomassa?

 

Matti            Kun olivat aamusilla lähteneet, niin olivat puolen päivän aikaan olleet perillä ... sanoi vielä, että pitäisi minunkin käydä katsomassa.

 

Liisa              Aiotkos käydä?

 

Matti            Enpä tiedä ... mitäpä minä?

 

Liisa              Eikö minusta mitään sanonut?

 

Matti            Ei ollut puhetta sinusta.

 

Liisa              Kyllä se on kumma rakennus, jos vain se semmoinen on ... vieläkö hänet nähnee, ennenkuin kuolee?... Vaan jos sinä valehtelet?

 

Matti            Enkä valehtele ... olenko minä milloinkaan ennen valehdellut? ... saatatko sanoa?

 

Liisa              Et, et ... vaan eikös se ole sinustakin kumma rakennus?

 

Matti            Mikäpä se nyt niin eri kumma ... on niitä nähty ja kuultu kummempiakin.

 

Hengetär       Liisa jäi yksin pirttiin. Kehräsi vähän aikaa, polki rukkia niin kiivakasti ja nykki kuontalosta kehrättävää niin vihaisesti, että se aina vähän päästä käsiin katkesi

 Ei, ei ollut koko rukista minnekään, seisokoon nurkassa. Liisa katasti ikkunasta pihalle. Reki siellä oli kumollaan tallin seinämällä, pohjaraudat päivää vasten kiiltäen ... Liisa huokaisi kovin pitkään ... mikähän lie huokaisuttanut ... ei hän sitä itsekään oikein tiennyt. Vaan mitäpä noista kehruista ja muista? ...kehräsipä sitä vaikka minkä ennätti, niin ei ne kehruut kuitenkaan perille tule, vaikka kuinka monta kertaa laittaisi... Onko kummempia kuultu?... Lähtee mies viemään kehruita eikä ole sitä älyä, että ottaisi ja antaisi? Kumma,

kun jyvänsä muisti maksaa?

 

(Liisa sieppaa uunilta kehruunyytin, joka oli Matilta jäänyt ruustinnalle antamatta. Pani sen penkille viereensä ja aukaisi sen...)

 

Liisa              Siinä ne nyt olivat vyyhdet ja kerät niin hyvässä laitoksessa ... että oikein tuli sääli, kun ei ollut ruustinna niitä nähnytkään. Mitähän ruustinna nyt ajattelee? Saattoi kai se ajatella kuinka pahaa tahansa, jos vain tahtoi... Vai oli se käynyt rautatietä katsomassa se hyvä ruustinna ... sen parempaa ihmistä sitä toki ei ole koko maailmassa kuin se ruustinna... Kyllä mahtaa olla rakennus se rautatie ... lieköhän ollut ruustinnasta kumman näköinen?... Ja kun se vielä joulun aikaan varoitti, että kun vain Matti arennin maksuun tulee, niin silloin lähettää kehruut sen mukana ... ja että sitten saa uusia sijaan. Mitä se nyt ajattelee, kun ei lähetettykään? Saattaa kai se ajatella mitä tahansa, jos vain tahtoo!

 

Liisa              Kyllä se on niin, että siinä ei auta nyt mikään muu, kuin että pitää lähteä ihan tänä iltana ruustinnalle kehruita viemään.

 

Matti            Häh?

 

Liisa              Sitä, että sanoppa mitä tahansa, niin siinä ei auta mikään ... ei kerrassa mikään.

 

Matti            Mikä kiire niillä nyt niin on?  Eikö niitä ennätä vastakin?

 

Liisa              Kun olisi jo ennen pitänyt viedä ... paljoa ennen, ja nytkin vielä jäivät. Kyllä sinuakin on asiamies! ... ja mitä minä sill’aikaa teen, tyhjää rukkiako pyöritän? — Ja kun ruustinna vielä aikoi panna kankaan ... eikö panne jo tällä viikolla! Mistä se sitten kuteita saa, kun on kuteet täällä?— Jo ihan tänä iltana pitää lähteä viemään!

 

Matti            Kyllä kai minä en lähde toista kertaa.

 

Liisa              Eihän sinun tarvitsekaan ... saatanhan minä mennä, kun vain annat hevosen...

 

Matti            Sinäkö? (ja tuopin sisästä:)... Kukas lehmän hoitaa?

 

Liisa              Niinkuin sinä et sitä jo olisi monta kertaa ennenkin hoitanut...

 

Matti            Tänä iltana? ... mikä sinne nyt yön selkään?

 

Liisa              Jos ei tänä iltana, niin viimeistään aamulla varhain...

 

Matti            Kysäseppä rovastilta, jos satut näkemään ... eli kysytä ruustinnan kautta, jos ei se itse sitä tiedä, että onko niissä minkälaiset pyörät niissä vaunuissa, isot ja pienetkö ... ei tullut minulta sitä kysytyksi... Käske ruustinnan kysyä rovastilta.

 

Liisa              Kyllä minä sen toki saatan rovastilta itseltäänkin kysyä ... olen minä sen puheilla siksi usein ollut. Kysynpä minä senkin, että tokko ne sen rautatien tuovat sinne meidän kirkollekin?

 

Kuoro           Ja Liisa oli niin ihmeen hyvällä tuulella, että melkein sydänalassa ahdisti.  Aina vähän väliä tahtoi nauru itsestään hyrähtää, vaikkei tiennyt oikein, mistä syystä se milloinkin ... omista aatoksista useimmiten. Ja kaikin puolin tuntui niin hyvältä olla.  Ja rautatiestä he juttelivat, juttelivat tästä ihan uudesta ihmeestä ja kummasta ... että kaikkia sitä kuuleekin. Vieläkö hänet nähneekin, arveli Liisa, mutta Matti sanoi, että eikö tuota uskone näkemättäkin, johon ei Liisa virkkanut mitään. Mutta sitten kun kissa oli vähän aikaa uunilla kehrännyt, sammuttivat he päreen ja painautuivat vuoteelleen pitkäkseen... Mutta Liisa oli niin kummallisen valpas tänä yönä.

 

Laulu 3, osa 2, Pirtti, päre ja kissa –laulu, Elisa Klen

Yhä hyrisi kissan rukki,
uunin päällä.
Liisa ei tahtonut saada unta.
Kuuli rasahduksen seinissä.
Kuuli tamman kopsetta
Veti peitteen korvilleen.
pani silmänsä kiinni

Oli kuulevinaan,
oli näkevinään.
Valpastui, ajatteli,
aika nousta ja panna evästä.

Pelkäsi,
jos Matti herää,
eikä noussut.

Nukkui viimein.
Heräsi ennen kukonlaulua,
alkoi lähtöänsä laittaa.

 

Kohtaus 4.

 

Kuoro           Matti oli laittanut Liisan taipaleelle päivän hämärissä. Oli käynyt reen kohdalleen keikauttamassa, sen heinillä täyttänyt, pannut silppuja säkkiin, taluttanut tamman tallista ja valjastanut. Sitten oli Liisan rekeen istuttanut, peitellyt, antanut suitset käteen ja reki oli lähtenyt liikkeelle. Matti oli jäänyt reen sijalle seisomaan ja katsellut, kädet kupeella riippuen, tamman kulkua…

 

Liisa              »Herra ju-umala!«

 

Matti            »Mikä hätänä?«

 

Liisa              »Kun nyytti jäi ... kehruusnyytti ... se on perälasin alla penkillä ...

 

Kuoro           Matti oli käynyt nyytin perälasin alta penkiltä ottamassa, vienyt

sen Liisalle, ja sitten oli Liisa lähtenyt ajamaan ja kadonnut aamun hämärään.

 

MUSATEHOSTE 5 PAINAJAINEN JA SEURAAVA AAMU

 

Väki              Kehruuksia viemässä? ..niinkuin niillä olisi semmoinen kiire ollut... Ilman se Liisa sen vain syyksi sanoi, kun oli into kuulemaan rautatiestä jotain!... Niin, se rautatiekin! ...liekö tuota koko laitosta? Ihmisten puheita ne vain ovat semmoiset! ... valetta, valetta koko matkan, että sitä myöten muka vuorokaudessa pääsisi Helsinkiin ja ulkomaille!...Mahdotontahan se on... Vai vuorokaudessa? ... Saapas nähdä, mitä nyt siellä Liisalle puhuvat ... se nyt on tietty, että se uskoo vaikka mitä, se hälläkkä, ja muillekin vielä haastaa...

 

KAKSI VUOROKAUTTA MYÖHEMMIN = PAINAJAINEN HAIHTUU…AURINKO PAISTAA, KOISKE JA LIISA AJVAT PIHAAN….

 

Liisa              No, et kysy kuulumisiakaan, Matti. Mitäs, jos minä olisin kuullut paljon uutisia?

 

Matti            Lie tuota ennättänyt kahteen päivään kuullakin vaikka mitä ... kumma, kun jo raskit tulla ... kun et jäänyt vieläkin kuuntelemaan.

 

Liisa              Enpä olisi raskinut oikein mielelläni, mutta pitihän viimeinkin, kun pelkäsin, että mitenkä sinä, ukkoparka, täällä tulet ikävältä toimeen. -Mutta voi herranen aika, kuinka me eilisen iltaa ruustinnan kanssa istuttiin ja tarinoitiin!...Käveli siinä rovastikin tiheän päähän piippuineen ja puheli pitkät postit.— Ja voi sitä kummaa rakennusta, sitä rautatietä ... siitähän me tarinoitiin eikä paljon muusta mistään ... jos tietäisit, minkälainen se on!

 

Kuoro           Ja kun kesä tulee, niin sitten mennään eikä siinä auta mikään!

 

Matti            Minnekkä sitä sitten semmoisella kiireellä mennään?

 

Liisa              Lapinlahden kirkolle rautatietä katsomaan!

 

Matti            Mitä rautatietä?

 

Liisa              No, Herra Jumala, sitä rautatietä, joka siellä on!

 

Matti            Sitä olematonta rautatietä?

 

Liisa              Olematonta?

 

Matti            Siinä uskossako sinä sitten vielä elää hökötät, että semmoista toden päälle saattaa olla olemassa?

 

Liisa              Siinä uskossako? ... entäs sinä.

 

Matti            En minä ole siinä uskossa ollut milloinkaan ... minä en kuulopuheita usko, ennenkuin omin silmin näen ... ja se on hullu, joka uskoo.

 

Liisa              Vaan ruustinnapa on nähnyt!

 

Matti            Ruustinna on sinua narrinaan pitänyt, kun tietää, että sinä uskot vaikka mitä.

 

Liisa              Entäs rovasti? onko rovastikin narrina pitänyt? ... häh? ... entäs rovasti? etkö usko rovastiakaan?

 

Matti            Ole huutamatta siinä! kuulenhan minä vähemmälläkin ... enhän minä mikä kuuro ole!

 

Liisa              Enhän minä huudakaan ... kun kysyin vain, että sanotko rovastiakin valehtelijaksi?

 

Matti            Olenko minä sitä sitten valehtelijaksi sanonut?

 

Liisa              Valehtelijahan se silloin on, jos on sanonut, että rautatie on, ja sitten sitä ei olekaan …valehtelijahan se silloin on!...

 

Matti            Ka, etkö sinä taas rupea huutamaan! ... mitä sinä tänne talliin tulit huutamaan? ... huuda navetassa, jos mielesi tekee ... kyllä minä hevoseni hoidan, hoida sinä lehmäsi!

 

Väki              Liisa meni, mutta kovin oli hänestä pahaa. Olisi niin mielellään kertonut, mitä rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut ... ja kun vielä tiesi, että Matti ei tiennyt paljon mitään rautatiestä sen suhteen kuin hän. Vaan kyllä siitä vielä puhutaan, jahkahan Matti tulee paremmalle tuulelle ... kun se on pahalla tuulella, niin silloin se aina on tuommoinen...Mutta ei Matti pitkään aikaan tahtonut tulla paremmalle tuulelle. Ja kun Liisa rupesi milloin rautatiestä puhumaan, niin sanoi hän heti kohta:— Valetta! ... elä puhukaan! ... en usko! Ja Liisa olisi niin mielellään kertonut. Hän oli kuullut paljon semmoista, josta ei Matti varmaankaan tiennyt mitään ... niistä isoista ja pienistä pyöristä ja muista ...  Ei Liisa muutamain kertain päästä sitten enää koko talvena rautatietä puheeksi ottanut ...eikä Mattikaan ottanut. Mutta kumpainenkin he kyllä rautatietä ajattelivat, vaikka eivät siitä puhuneet. Näkivät untakin siitä usein ja kuulivat toistensa siitä unissaan puhuvan. Mutta jos he silloin sattuivat yöllisistä haasteluistaan heräämään,

niin kääntyivät he kiireesti selin toisiinsa, vetivät kumpikin peitteen puoleensa ja olivat nukkuvinaan.



ETUSUVU / KOTI